Ihmisistä on kyse, kunnassakin

Paneelikeskustelu järjestettiin kirkossa. Ehdokkaita oli kaikista puolueista, ja heidän rinnalleen oli istutettu eri alojen asiantuntijoita kommentaattoreiksi. Juontajiksi oli saatu kaksi maakuntalehden toimittajaa. Välillä pastori puheellaan ja videoillaan pohjusti siirtymisen seuraavaan teemaan.

Koko illan isona otsikkona oli Armo.

Lopputuloksena oli valtavasti hajanaista, mutta ehdottomasti mielenkiintoista asiaa.

Tilaisuutta ei varsinaisesti järjestetty kuntavaalien vuoksi. Se oli osa reformaation juhlavuoden projektia, jossa kootaan yhteen tämän päivän teesit. Ehdokkaat ja yleisö saivat osallistua omilla teeseillään.

Ehdokkaat saivat aika vapaasti valita, mihin suuntaan puheenvuoroissaan lähtivät. Nyt ei käyty läpi eri puolueiden kantoja ajankohtaisiin asioihin vaan osa ehdokkaista kertoi laajastikin omasta henkilöhistoriastaan, työstään tai kokemuksistaan omaishoitajana.

Kaupungin budjettia tuskin edes mainittiin, mutta kuulijoille varmasti kirkastui, että kunnissakin on viime kädessä kyse ihmisistä. Siitä, miten ihmiset toimivat, miten he hoitavat työnsä, miten suhtautuvat lähimmäisiinsä.

Pieni kunta voi aidosti olla ihmisten yhteisö, jossa byrokratia voidaan unohtaa. Isossa kaupungissa lähiyhteisö voi rakentua asukastuvan, urheiluseuran, vanhempainyhdistyksen tai minkä tahansa yhdistävän asian – vaikka nopeasti ja vapaamuotoisesti rakennetun kaupunginosatapahtuman – ympärille.

Keskustan kuntaristeilyllä helmikuussa pohdittiin myös kuntalaisten osallistumista ja lähidemokratiaa. Kyseltiin, miten demokratiaa voisi kunnissa lisätä.

Ajatuspaja e2:n tutkija, tohtori Ville Pitkänen hätkähdytti kertomalla, että hienot hankkeet, joiden piti lisätä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, eivät useinkaan lisänneet demokratiaa ja osallisuutta.

Yrittämistä ei silti kannata lopettaa. Kokemuksista on otettava oppia.

Kun aletaan järjestää kuntalaisten kuulemisia, on varmistettava, että kuntalaiset kokevat, että sillä on myös vaikutusta. Jos avataan kanava ehdotuksille ja aloitteille, on huolehdittava siitä, että aloitteen tekijä saa vastauksen viestiinsä ja tiedon siitä, miten asia etenee päätöksenteossa.

Pitää etsiä aitoa vuorovaikutusta. Päättäjien ja virkamiesten pitää jalkautua sinne, missä ihmiset ovat. Vanhustenhoidosta pitää kysellä vanhustentalolla. Lapsiperheiden asioista pitää mennä kyselemään vaikka neuvolan odotushuoneeseen.

Pyhäjoella suunniteltiin keskustan uudistamista. Koululaisilta kyseltiin, missä ovat liikenteen pelottavat paikat ja missä pitäisi olla jäätelökioski.

Vapaamuotoisessa osiossa nuoret valittivat, että kunnassa ei koskaan tapahdu mitään. Tästä kunnantalolla otettiin koppi ja ehdotettiin: ruvetkaa järjestämään.

Ja nyt tapahtuu.

Nuoret saavat tukea ja apua, mutta he itse järjestävät konsertin, joka varmasti kiinnostaa nuoria.