Teppo Säkkinen:

Pariisin iskut tuovat sisältöä EU:n turvatakuille

Blogi

Sunnuntaina kävelin sateessa trikolorin värein valaistun Finlandia-talon ohitse. Näky rohkaisi ja antoi toivoa mielen synkentäneiden Pariisin terrori-iskujen jälkeen.

Ranskan vastaus väkivallantekoon kuultiin pian, kun presidentti Francois Hollande vetosi EU:n perussopimuksiin kirjattuun avunantolausekkeeseen.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU:n turvatakuille on ladattu arvoa ja siten on paitsi solidaarista myös meidän etumme, että pykälät Ranskan aloitteesta saavat käytännön sisältöä ja lujuutta.

Hallituksen vastaus, että Suomi ”toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan” on jykevää tekstiä.

Samalla on ollut hämmentävää joiltakin tutkijoilta ja poliitikoilta tullut voimakas vaatimus, että Suomen pitäisi oma-aloitteisesti tarjota Ranskalle juuri sotilaallista apua. Tämän höysteenä on väite, että muutoin Suomi vesittää EU:n turvatakuut ja jää itse ilman suojaa hädän tullen.

Esteenä suoralle sotilaalliselle avulle on Suomen voimassa oleva lainsäädäntö, jonka mukaan suomalaisia sotilaita ei voi lähettää ulkomaille muutoin kuin kriisinhallinta- ja rauhanturvaustehtäviin. Perusteltu tarve arvioida tätä pykälää tuli esille jo Ruotsin sukellusvenejahdin yhteydessä.

Silti on periaatteellisesti todella merkittävä muutos, että suomalaisia sotilaita voisi lähettää ulkomaille jopa taistelutehtäviin. Sellaista ei pitäisi tehdä hätiköiden, ilman kansalaiskeskustelua ja laajaa hyväksyntää.

Erikoiseksi vaatimuksen tekee myös, että Ranska ei itse ole tällaista apua pyytänyt. Ranskan puolustusministeri Jean-Yves Le Drian korosti, että kyseessä on poliittinen toimi, joka eroaa sotilasliitto Naton turvatakuista.

On periaatteellisesti merkittävä muutos, että suomalaisia sotilaita voisi lähettää ulkomaille taistelutehtäviin.

Teppo Säkkinen

Keskustelut kunkin maan käytännön avusta käydään kahdenvälisesti.

Todennäköisesti Ranska halusi myös solidaarisuuteen vedotessaan varmistaa kansainvälisen selkänojan niille uusille sotatoimille, joihin nyt ryhtyy Syyriassa.

Ranska voi saada rinnalleen ”halukkaiden koalition”, mutta tuskin toivoo tai odottaa, että kaikki EU-maat osallistuisivat sotilaallisesti.

Alustavissa puheissa Suomi on tarjonnut Ranskan avuksi erityisesti viranomaisyhteistyötä. Vähättelyistä huolimatta se on oikein mitoitettu vastaus terrorin uhkaan.

On lisäksi käytävä läpi muita kyvykkyyksiä, joita Suomella olisi yhteiseen pooliin tarjota ja joita Suomen myös pitäisi määrätietoisesti kehittää. Tällaisia on esimerkiksi rajavalvonnassa, tiedustelussa ja kyberturvallisuudessa.

Viimeisimpien tietojen perusteella Pariisin iskujen tekijät olivat radikalisoituneita EU-maiden kansalaisia. 

Kuluneen vuoden aikana Ranskassa tehtyjen tai estettyjen terrori-iskujen tekijät ovat niin ikään olleet pääosin EU-kansalaisia, jotka ovat sotineet ja kouluttautuneet Syyriassa tai suunnitelleet sinne lähtöä.

Kaikkiaan länsimaista on lähtenyt ISIS:n riveihin tuhansia taistelijoita. Uhka on siis sisäinen – ja koskee myös meitä.

Vaikka ISIS:n brutaalius on keskiaikaista, se toimii täysin sujuvasti digitaalisessa maailmassa. Sosiaalinen media on lahkon tärkeimpiä rekrytointikanavia.

Kohteena ovat eurooppalaisten lähiöiden turhautuneet nuoret miehet, eivät järjestön todelliset kasvot nähneet turvapaikanhakijat.

ISIS on myös osoittanut kykyä iskeä verkossa, esimerkiksi julkaisemalla amerikkalaisten upseerien yhteystietoja tappokäskyn kera. Tämä alleviivaa, että uhkaan on vastattava perinteistä sotilaallista voimaa laajemmalla työkalupakilla.

Pakkiin kuuluvat myös pehmeät keinot, kuten vuoropuhelu Euroopan muslimiyhteisöjen kanssa.

Kaikkien kansainvälisten ponnistelujen on tähdättävä Syyrian rauhanprosessiin. ISIS ei syntynyt itsestään vaan kasvualustan sille loi Irakin epävakaus ja Syyrian sisällissota.

Siten se ei myöskään häviä vain pommittamalla siekailemattomasti nimetyn ”Islamilaisen valtion” ydinalueet maan tasalle, vaikka se Pariisin ja Beirutin kauhujen jälkeen tuntuisi oikeudenmukaiselta.

Joidenkin mielestä Suomi on Euroopan yhteisen turvallisuuden vapaamatkustaja, jos emme ole mukana sotilaallisissa toimissa. Heitä muistuttaisin siitä että Suomi valvoo joka päivä 1340 kilometriä EU:n ulkorajaa.

EU:n puitteissa Suomi on lähettänyt sota-aluksen Atalanta-operaatioon, oli mukana EULEX:issa Kosovossa, osallistuu vuorollaan EU:n taisteluosastoon ja lähettää nyt Rajavartiolaitoksen aluksen Välimerelle EUNAVFORMED:iin.

Irakissa 50 suomalaista sotilasta kouluttaa kurdeja ISIS:n vastaiseen taisteluun. Osaston koko on samaa luokkaa Kanadan kanssa.

Euroopan unionin turvatakuiden täsmentyminen vahvistaa yhtä Suomen laajan turvallisuuden perustaa. Hybridiuhkien aikana se koostuu muustakin kuin raudasta ja miehistä.

Teppo Säkkinen