Lukijalta: Nopean rikastumisen syndrooma?

Nopeassa rikastumisessa ja sen halussa piilee myös vaara.

Kuulen uutisissa voimakkaita kannanottoja siitä, kuinka julkisuuden henkilökuvilla huijataan esimerkiksi sijoittamiseen. Uutisissa vahva arvostelu kohdistuu ensisijaisesti Metaan ja muihin vastaaviin toimijoihin, ja seuraavaksi annetaan ohjeita toimiin, joihin kannattaa ryhtyä tultuaan huijatuksi.

Huijatun oma vastuu loistaa poissaolollaan. Miksi on annettava itsensä huijarille vain pelkän hataran ja epävarman rikastumisen toivossa?

Ensimmäinen syy on kiire. Kiire rikastua, kun houkutus on riittävän suuri. Eikö mielikuvitus riitä siihen, että vain kuvittelee tulevansa joskus rikkaaksi ja löytävänsä siihen tukevan, turvallisen ja kannatettavan toimintamallin?

Veikkaan, että esimerkiksi pankeilla on tähän oivallisia keinoja ilman, että tarvitsee pelätä huijatuksi tulemista. Huijatuksi tulemiseen näyttänee liittyvän eräänlainen ahneuden ominaisuus. Mikäs se kansan sanonnoissa olikaan se ”ahneen loppu”? Sehän oli aika ”likainen”!

Nyt kun tiedetään huijarien käyttämät välineet, niin onko niihin todellakin tarpeen tarttua? Olisiko sekin vanha sanonta paikallaan, että ”tyhmyydestäkin voidaan sakottaa”!

Lauri Jokinen


Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/