Asiantuntija: Vaali-iltana keskustan tuloksesta ei kannata vetää varhaisia johtopäätöksiä – Näin ennakkoääniä voi tulkita
Vaalitulosta odottavat suomalaiset kokoontuvat vastaanottimiensa ääreen sunnuntaina iltakahdeksalta, jolloin he saavat ensitiedon ääntenlaskennan tilanteesta. Miten lukuja tulisi tulkita?
Tulkinta on iso kysymys paitsi tuloslähetystä katsoville äänestäjille myös niihin osallistuville puolueille.
Kun neljä vuotta sitten ääntenlaskennan ensitilanne julkaistiin, ykkösenä olleella SDP:llä ja neljäntenä olleella perussuomalaisilla oli eroa 3,8 prosenttiyksikköä. Illan aikana perussuomalaiset kiri toiseksi ja Antti Rinteen (sd.) vaalivoitto suli 0,2 prosenttiyksikköön.
Kokoomuksen entinen suunnittelupäällikkö ja ahkera datavelho Jukka Manninen on seurannut useiden vaalien tulosta numeroiden äärellä.
– Valmistautuminen puheenjohtajan briiffaamiseen tuloslähetystä varten oli aina usean päivän homma, viestintätoimisto Ellun Kanoissa nykyisin työskentelevä Manninen sanoo.
Vastausta voi yrittää ounastella ainakin edellisten vaalien perusteella. STT perehtyi oikeusministeriön tietojen perusteella siihen, miten puolueiden suosio vaihteli 2010-luvun eduskuntavaaleissa ennakkoäänestämisen ja varsinaisen vaalipäivän välillä. Ne kertovat, mihin vaalitulos on sunnuntai-illan aikana keskimäärin kehittynyt.
Ääntenlaskennan edetessä tunnetuin pudottaja on keskusta.
Syynä pidetään puolueen kannatuksen keskittymistä maaseudulle, jossa pitkät etäisyydet kannustavat ennakkoäänestämiseen. 2010-luvun vaaleissa puolue sai vaalipäivänä keskimäärin neljä prosenttiyksikköä vähemmän ääniä kuin ennakkoon.
Puolue myös nousee vaali-illan alussa, kun vaalipäivän ääntenlaskenta valmistuu ensin pienissä kunnissa. Laskennan siirtyessä etelään puolue on perinteisesti vaali-iltoina ”pudonnut kuin kivi”, Manninen luonnehtii. Hän kehottaa kuitenkin nyt Annika Saarikkoa (kesk.) varomaan alkuillan johtopäätöksiä.
– Ennakkoäänestyksen perusteella vaikuttaa siltä, että keskustan vahvat piirit ovat äänestäneet hieman verkkaisemmin, mikä voi vaikuttaa siihen, että nyt niin nousu kuin lasku on illan aikana loivempi, Manninen sanoo.
Kaksissa edellisissä vaaleissa myös SDP:n kohtalona oli keskimäärin kolmen prosenttiyksikön pudotus. Demarit saavat paljon ääniä eläkeläisiltä, joille on helpompi äänestää ennakkoon.
Tällä kertaa puolue on yrittänyt kalastella ääniä vihreiden kannattajilta, jotka aktivoituivat suurissa kaupungeissa vasta vaalipäivänä. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä demarien trendiin.
Kokoomus on ollut maltillisesti suositumpi vaalipäivänä. Vuosina 2011 ja 2015 puolue kiri prosenttiyksikön verran, mutta viimeksi eroa ei käytännössä ollut.
Suurin petraaja on kahdesti ollut perussuomalaiset. Loppukireistään tunnetuksi tullut puolue oli viimeksi peräti neljä prosenttiyksikköä suositumpi vaalipäivänä kuin ennakkoäänestyksessä. Vuonna 2015 kiriä oli kolmen prosenttiyksikön verran, sen sijaan jytkyvaaleissa 2011 ei lähes laisinkaan.
– Parissa viime vaaleissa he ovat löytäneet puheenaiheiksi nousseita teemoja ja pystyneet hyödyntämään niitä vaalikampanjan loppuvaiheessa. Tämä on tuonut heille liikkuvia äänestäjiä, Manninen sanoo.
Myös vihreiden kannattajat ovat liikkuneet useammin vaalipäivänä kuin ennakkoon. Puolue on 2010-luvulla parantanut keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä viimeiseen sunnuntaihin saavuttaessa.
Vasemmistoliiton kannatushuippu on kaksissa viime vaaleissa nähty ennakkoäänestyksessä. Puolue oli molemmilla kerroilla vaalipäivänä runsaan prosenttiyksikön heikompi.
RKP petrasi saman verran. Syynä on äänestyskulttuuri Pohjanmaan kunnissa, joissa on ruotsinkielinen enemmistö, kertoo Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.
– Alueen asukkaat kokevat edelleenkin juhlalliseksi perinteeksi käydä äänestämässä varsinaisena vaalipäivänä. He haluavat vaalia myös perinteisten äänestyspaikkojen säilyttämistä, hän sanoo.
Nyt kymmenestä vähiten ennakkoon äänestäneestä kunnasta kahdeksan sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa. Korsnäsissä alle joka viides on käynyt uurnilla ennakkoon. Vertailun vuoksi: neljä vuotta sitten kunnan lopullinen äänestysaktiivisuus, noin 85 prosenttia, pesi valtakunnallisen tason mennen tullen.
– Lähes kaikki pahnanpohjimmaiset kaksikieliset Pohjanmaan kunnat tulevat olemaan 10–15 aktiivisimman kunnan joukossa, Pekola-Sjöblom ennakoi historian pohjalta.
Kristillisdemokraattien kannatuksessa on ollut joka kerta 2010-luvulla lievää laskua.
Vaali-illan ensimmäisiä lukuja tulkitessa on hyvä muistaa muutama huomio
Kaikkia ennakkoääniä ei välttämättä ehditä laskea klo 20:een mennessä, mikä vaikeuttaa lukujen arviointia. Näin kävi neljä vuotta sitten, jolloin vihreiden ja kokoomuksen iltakahdeksalta ilmoitettu kannatus oli hitusen suurempi kuin puolueiden osuus ennakkoäänistä. Sen sijaan SDP:n ja perussuomalaisten tulos oli hieman kokonaisuutta heikompi.
Ääntenlaskennassa haastetta tuottaa erityisesti väekäs Uusimaa, josta valitaan selvästi eniten kansanedustajia.
Vaikutusta vaali-illan kehitykseen on myös sillä, kuinka moni äänestäjä käy uurnilla ennakkoon.
Jos ennakkoon ja vaalipäivänä äänestäisi suurin piirtein yhtä paljon suomalaisia, muutos äänten kokonaisosuudessa on puolet ennakkoäänten ja vaalipäivän erotuksesta. Näin kävi viimeksi, jolloin esimerkiksi perussuomalaiset sai 15,5 prosenttia ennakkoäänistä ja 19,5 prosenttia vaalipäivän äänistä. Puolueen lopullinen tulos oli 17,5 prosenttia.
Vaikka kaikki ennakkoäänet on jo annettu, niitä saa alkaa laskea vasta sunnuntaina kello 10.
– Se on riski, millaisia johtopäätöksiä vedetään tuloksesta iltakahdeksalta. Pitäisi ainakin olla selvillä, kuinka paljon Uudenmaan ääniä on laskematta. Äänestysillasta tulee ehkä aika arvaamaton, Manninen sanoo.
Ennakkoäänestyksen suosio on pitkään ollut kasvussa. Nyt ennätyksellisesti yli 40 prosenttia äänioikeutetuista kävi uurnilla ennakkoon. Neljä vuotta sitten lopullinen äänestysprosentti oli 72,1 prosenttia.
Vaan mikä on äänestysprosentti tällä kertaa? Marianne Pekola-Sjöblom ennakoi kiihkeän vaalikamppailun nostavan äänestysintoa edes hieman.
– Sanotaan vaikka 73 prosenttia, hän sanoo innostuneena.
Jukka Manninen tarjoaa vastaukseksi kaksi erilaista skenaariota. Ensimmäinen olisi ”pieni lässähdys”, jossa äänestäminen on vain siirtynyt ennakkoon tapahtuvaksi, eikä kokonaisaktiivisuus nouse. Noin 70 prosenttia, Manninen arvioi.
Toisessa arviossa hän ottaa huomioon puoluebarometrin kaltaiset kyselyt, joissa kansalaiset ovat kertoneet aiempaa vilkkaammista äänestysaikeistaan. Pienpuolueiden lisääntynyt määrä voisi aktivoida uusia äänestäjiä, ja lukua voi nostaa myös perussuomalaisten kannatuksen vakiintuminen. Äänestysinto nousisi tässä mallissa noin 74 prosenttiin.
– Näiden kahden skenaarion välissä on noin 160 000 äänestäjää. Tuloksen haarukointia vaikeuttaa se, minkä tyyppisiä nämä ihmiset ovat, hän sanoo.
Lopulta jokaiset vaalit ovat ainutlaatuiset. Aiempien vaalien trendit eivät ole tae tulevasta. Tuloksen päättävät äänioikeutetut Suomen kansalaiset.
Vaalihuoneistot aukeavat sunnuntaina klo 9. Äänestää saavat kaikki, jotka saapuvat äänestyspaikalle tai siellä olevaan jonoon klo 20 mennessä. Vaalipäivänä kukin äänioikeutettu saa äänestää vain omassa äänestyspaikassaan, joka mainitaan hänelle postitetussa äänioikeusilmoituksessa.
Mukaan tarvitaan henkilöllisyystodistus, kuten passi tai henkilökortti. Sen sijaan postitettua ilmoitusta ei äänestyspaikalla tarvita.