Lukijalta: Metsän arvoketjut ovat mukana myös Tiernapojat-näytelmässä
Joulun tienoilla saamme taas kuunnella jo klassikoksi edennyttä, alun perin Ruotsista Suomeen rantautunutta poikalaulajien musiikkinäytelmää ”Tiernapojat”. Keskeisiä näytelmässä ovat kolme itäisen maan tietäjää. He riensivät lahjoittamaan juuri syntyneelle Jeesukselle ”kultaa, pyhää savua ja mirhamia”.
Kulta on aina kultaa, mutta mitä arvotavaraa pyhä savu ja mirhami olivat?
Pyhä savu, toiselta nimeltään suitsuke, sekä mirhami ovat afrikkalaisia, Etiopian ylängöllä kasvavien puiden tuotteita. Pyhä savu tulee kuumennetusta pihkasta. Se on valutettu Boswellia-puun runkoon viilletystä haavasta. Etiopian ilmastossa viihtyvä puu vuotaa kuorestaan pihkaa niin hyvin, että sitä riittää vietäväksi kuivempiin ja alavampiin naapurimaihin.
Pihkasuitsuke on edelleen mukana etiopialaisessa kahvitarjoilussa. Koptikirkon papit puolestaan suitsuttavat kirkonmenoissaan pyhää savua heiluttamalla pieniä, kannettavia metallikoreja. Pihka savuaa niissä hehkuvan, paikallisen pienviljelijän valmistaman puuhiilen päällä.
Mirhami on puolestaan kasviöljyä. Se saadaan nesteyttämällä Commiphora-puusta valutettua pihkaa.
Mirhami oli ajanlaskumme alkuaikoina tarunomainen lääke kehon ulkoisiin ja sisäisiin haavoihin. Mirhamilla myös balsamoitiin ruumiita niin, että ne säilyivät hautaholveissa ja pyramideissa. Tänään mirhami tunnetaan länsimaissa luontaislääkkeenä.
Ylänköpuista saadun suitsukkeen ja mirhamin vienti oli jo varhain tärkeää Etiopian taloudelle. Kysyntä maailmalla oli kova. Noiden puuperäisten tuotteiden kiihkeä maailmankauppa selittää, miksi Etiopia kasvoi aikoinaan Afrikan suhteellisesti vauraimmaksi maaksi.
Suitsukkeessa ja mirhamissa on kyse kulttuurihistorian vanhasta, vientiin päätyneestä metsän arvoketjusta. Myös Suomessa on etsitty saman tyyppisiä metsän arvoketjuja. Mielenkiintoinen on yhteys tervaamme. Sen vientikausi alkoi meillä 1700-luvulla. Maamme alkoi vaurastua.
Myös tervantekoon kuului hiillettävien puiden runkojen ennakkoviiltely. Se tehtiin nuoriin mäntyihin, maasta parin metrin korkeuteen, pari vuotta ennen puiden kaatamista. Itse terva valmistettiin sittemmin sahatuista männyn rungoista, paahtamalla ne tervahaudoissa.
Sahatavaran arvoketju ohitti tervan 1830-luvulla. Paperin arvoketju ohitti sahatavaran 1930-luvulla. Paperi on jo korvautunut sellulla ja kartongilla. Ehkäpä jokin uusi arvoketju ohittaa ne 2030-luvulla.
Meillä on paljon mahdollisuuksia muun muassa eri puiden kuorissa. Uuttamalla niistä nykytekniikalla erilaisia nesteitä tai suoloja voisimme ehkä löytää jotain pyhään savuun ja mirhamiin verrattavia tuotteita.
Kyllä meillä jo esimerkki on: aspiriini. Vuonna 1828 saksalainen kemisti Johann Buchner eristi pajusta valkoisen jauheen, minkä hän nimesi salisiiniksi, pajun nimen (Salix) mukaan. Jauhe on suolaa, jonka emoaine on salisyylihappo.
Jauhe kävi kuumelääkkeeksi. Raakana se kuitenkin aiheutti mahavaivoja. Saksalaisessa Bayerin tehtaassa työskennellyt Felix Hoffmann keksi 1897 muokata happoa. Reaktion lopputulos oli lääkärien nykyisin tuntema asetyylisalisyylihappo. Apteekkeihin lääke tuli myyntinimellä aspiriini.
Samalla kun kuuntelemme itämaan tietäjiä Tiernapojissa, voisimme pohtia, mitä metsän arvoketjuja meiltä voisi vielä löytyä.
Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa, toiminut yhdeksän vuotta Etiopian kehitysavun metsähankkeissa
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/