Jatkuvassa itsensä kehittämisessä on riskinsä – moni ajautuu henkisen kasvun oravanpyörään, jossa mikään ei riitä
Jatkuva itsensä kehittäminen ja esimerkiksi psyykkiseen kasvuun tähtääminen on tässä ajassa trendikästä, mutta ilmiöön liittyy myös haittoja ja riskejä, kertoo psykoterapeutti ja yhteiskuntatieteilijä Emilia Kujala.
Kujalan mukaan ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän tehokkuutta, tuottavuutta, kykyä pysyä muutoksessa mukana, joustavuutta, resilienssiä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja – ja tutkitusti näistä on myös etua sekä ihmisen jaksamiselle, mielenterveydelle että sosiaalisille suhteille.
Kujalan mielestä itsensä kehittämisen haaste onkin nimenomaan se, että se on usein valjastettu erilaisin tuottavuuspyrkimyksin.
– Puhutaan, että ihmisten olisi hyvä välillä tylsistyä, mutta ei tylsistymisen itsensä vuoksi, vaan siksi, että ihmisestä tulee sitten luovempi. Tai ”näin palaudut paremmin” – ikään kuin työtä varten, jotta olisit jälleen tehokkaampi ja tuottavampi.
Monelle on siis tavallaan syntynyt tietynlainen velvollisuus jatkuvasti kehittää itseään, sillä se nähdään omaan potentiaaliin ja arvoon investoimisena. Eikä pelkästään arvoon työmarkkinoilla, vaan myös esimerkiksi ihmissuhteissa.
– Ilmiö johtaa herkästi hedonistiseen oravanpyörään, jossa yhteen kehittämistavoitteeseen pääsyä seuraa aina uusi tavoite. Ihmiset ovat todella väsyneitä kokemukseen siitä, että mikään ei riitä ja itsensä kehittäminen ei tule koskaan valmiiksi.
Kujalan mielestä itsensä kehittäminen ei ole selkeästi joko hyvä tai huono asia, vaan ratkaisevaa on, millaiset motiivit toimintaa ohjaavat. Ja toisaalta – seuraako kehittämisestä hyvää elämää, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä?
Kujalan mukaan itsensä kehittämistä olisi hyvä pyrkiä rajaamaan niin, ettei se toisi elämään liikaa paineita.
– Esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkijat ovat huomanneet, että nimenomaan paine kehittää itseään kaikilla elämän eri osa-alueilla yhtä aikaa uuvuttaa korkeasti koulutettuja tietotyöläisiä.
Kujala itse on kirjoittanut useita kirjoja, jotka käsittelevät erilaisia mielenterveyden ilmiöitä. Hän tienaa myös esimerkiksi puhujakeikoilla, joilla hän käsittelee muun muassa self help -kulttuurin varjopuolia.
Lääkärikeskus Mehiläisen työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Sannamari Ahola pitää itsensä kehittämistä yleisesti ottaen myönteisenä ilmiönä, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään, ympäristöään ja muita ihmisiä.
– Itsensä kehittäminen on tyypillistä erityisesti silloin, kun elämässä tulee vastaan muutoksia, kriisejä tai havahdutaan jonkinlaiseen toistuvuuteen, että ajaudutaan esimerkiksi itselle vahingollisiin parisuhteisiin.
Aholan kokemuksen mukaan psykoterapeutin vastaanotolle päädytään usein siinä vaiheessa, kun kaivataan hieman ”kättä pidempää”, eikä esimerkiksi kirjallisuudesta tai asioiden itsekseen pohdiskelusta olekaan ollut riittävästi apua.
Ahola arvioi, että moni selviää varsin pitkälle ja toisinaan uskomattoman raskaistakin tilanteista omin avuin. Osa kuitenkin sinnittelee turhankin pitkään, kunnes toteaa, että elämänmuutosten tekeminen ja omien tapojen ja tottumusten muuttaminen on käytännössä hyvin hankalaa.
– Useimmat ihmiset tietävät todella tarkkaan, mitä tulisi tehdä, ja sitten he kärsivät hirveän huonoa omaatuntoa, kun eivät onnistukaan tai saakaan aikaiseksi ja ajautuvat yhä uudelleen samoihin, vanhoihin tilanteisiin.