Lukijalta: Syntyvyyskriisi on Suomen kohtalonkysymys
Suomi ajautuu kohti uskomatonta mullistusta. Se on jo täällä, vaikka seuraukset näkyvät viiveellä. Kyse on syntyvyydestä, joka on romahtanut.
Vuonna 2010 Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87. Vuonna 2024 se oli 1,25.
Seuraukset ovat tyrmistyttävät: monissa kunnissa lasten määrä tulee puolittumaan hyvin lyhyessä ajassa, joissakin lapset loppuvat kokonaan.
Oulussa peruskoululaisten vähenee kymmenessä vuodessa 3800 oppilaalla. Se vastaa kymmentä lähes 400 oppilaan koulua. Lasten määrä kasvaa enää Hiukkavaaran uudella suuralueella.
Oulusta lapset eivät lopu, mutta myös täällä ollaan suurten kysymysten äärellä. Lapsimäärän romahdus on niin valtava, että se vähentää kaupungin valtionosuuksia lähes 40 miljoonan euron verran.
Sivistyslautakunta, jossa itse istun, alkaa juuri nyt valmistella palveluverkkouudistusta. Suomeksi se tarkoittaa, että kartoitamme koulujen ja päiväkotien tarpeen koko kaupungissa.
Monen koulun kohtalosta tullaan keskustelemaan. Tiedossa on poliittisesti erittäin kivulias prosessi, jossa ratkaisut tehdään kevään 2026 aikana.
En kuitenkaan halua, että keskustelu jumittuu leikkausten, supistusten ja surkuttelun asteelle.
On lopultakin aika pohtia ratkaisuja, joilla syntyvyys saadaan nousuun. Ilman mitään liioittelua totean, että tämä on maamme kohtalonkysymys.
Joidenkin mielestä syntyvyyteen ei voi vaikuttaa. Olen täysin eri mieltä. Toistaiseksi emme ole edes yrittäneet.
Meillä on toivoa, koska suomalaisten lapsilukutoive on edelleen noin kaksi. Moni siis jää ilman toivomaansa lasta.
Kaikki lähtee siitä, että perhepolitiikka nostetaan politiikan tärkeimmäksi asiaksi. Tässä tarvitaan valtiota, hyvinvointialueita, kuntia, järjestöjä, mediaa, koko kansalaisyhteiskuntaa.
Oulussa pitää kysyä: kuinka teemme kunnastamme Suomen lapsi- ja perhemyönteisimmän – niin puheissa kuin teoissa?
Valtion pitää kysyä, miten rohkaisemme nuoria perheellistymään? Kuinka vaikutamme yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten asenteisiin? Kuinka tuemme paremmin perheensä jo perustaneita?
Ja suomalaisen median täytyy kantaa vastuunsa. Tarvitsemme mediaa, joka haluaa kertoa tarinoita perheistä, jotka ovat uskaltaneet luottaa tulevaan. Lapsi tuo leivän tullessaan tarkoittaa juuri tätä, ja siksi se on edelleen hyvä sanonta.
Jos perheellistyminen kuvataan vain riskinä, taakkana tai uhkana, ei ole ihme, ettei nuoriso näe siinä vaihtoehtoa.
Ilman toivottua lasta jääminen on surullinen asia. Surullista on myös, jos jää ilman lasta, jota ei tiennyt toivoneensa.
Suomen tulevaisuus riippuu siitä, uskallammeko jälleen uskoa lapsiin ja perheisiin.
Sauli Tervaniemi
Oulun kaupunginvaltuutettu (kesk)
Eduskunta-avustaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/