Ex-puoluesihteerit kertovat keskustan menestyksen salat – voitot ovat tulleet selvillä resepteillä
Henki ja into, keskustan entiset puoluesihteerit Erja Tikka ja Eero Lankia tiivistävät.
Keskustan vaalihistoriaan mahtuu riemukasta voitollisuutta ja tappion karvautta. Välillä keskusta on yllättänyt, monesti tehnyt perusvarman suorituksen.
Kovimmat nousut puolue teki vuosien 1919 ja 1991 eduskuntavaaleissa. Itsenäisyyden ajan ensimmäisissä vaaleissa puolueen sanoma sovinnosta repivän sisällissodan jälkeen toi 16 lisäpaikkaa (42 edustajaa). 1991 puolue tarjosi kokoomuksen ja SDP:n linjalle vaihtoehdon saaden 15 lisäpaikkaa (55 edustajaa).
Eduskunnan suurimmaksi puolueeksi maalaisliitto tai keskusta on päässyt vaaleissa vuosina 1929, 1948, 1962, 1991, 2003, 2007 ja 2015.
Pitää jollakin tavalla poiketa muista, olla vaihtoehto.
Erja Tikka
Vuoden 1991 voiton avaimet olivat vaihtoehdon tarjoamisen lisäksi ahkerassa ja innokkaassa kenttätyössä, tuolloinen puoluesihteeri Tikka muistelee Suomenmaalle.
”Olimme oppositiossa ja sinipuna hallitusvallassa. Oppositiopolitiikalla kannatus oli noussut hyvin jo ennen vaaleja. Sitten käytiin rohkea ja räväkkä kampanja, joka herätti paljon huomiota.”
Teemana 1991 oli ”vaihtoehto on”, joka oli suora piikki sinipunalle. Tikka kertoo, että kampanjassa oli paljon sellaista, mitä Suomessa ei ollut koettu aiemmin.
”Oli aika huomiota herättäviä julistekampanjoita (pääministeri) Holkerin silakoista ja (brittien oikeistopääministeri) Thatcherin kuvia liittyen poliittisiin virkanimityksiin.
Huomiota herätti puoluesihteeri itsekin. Erja Tikka tunnettiin laulavana puoluesihteerinä. Ystävänpäivänä 14. helmikuuta, eli noin kuukausi ennen vaaleja, hänen laulamansa Ystävän laulu soi keskustan tilaisuuksissa, joita puolue järjesti kaikissa kunnissa. Hän oli levyttänyt sen kasetille Markku Suomisen studiolla.
Suomisen orkesteri myös esiintyi keskustan vaalijuhlissa joka maakunnassa. Näissä juhlissa Tikka lauloi Miten voin kyllin kiittää -laulua ja pääpuhujana oli puheenjohtaja Esko Aho.
Tikka uskoo, että puoluejohdon uudet kasvotkin kiinnostivat. Ahosta puhuttiin tuoreeltaan peräti Suomen (tai Kannuksen) Kennedynä Yhdysvaltojen suositun, karismaattisen entisen presidentin mukaan.
Asetelma oli otollinen, kun sinipunan alue- ja talouspolitiikkaa päästiin haastamaan, mutta oleellista oli ahkera kenttätyö.
”Tehtiin paljon töitä, kuten varmasti tehdään nytkin”, vuosien 1990–1994 puoluesihteeri Tikka toteaa.
”Pitää jollakin tavalla poiketa muista, olla vaihtoehto. Totta kai uskottava vaihtoehto, eikä lähteä populismin tielle, kuten perussuomalaiset ja jotkut muutkin.”
Mitä enemmän haravassa on piikkejä, sen enemmän se kasaa heinää.
Eero Lankia
Vuoden 2003 voitosta tulee 16. maaliskuuta kuluneeksi tasan 20 vuotta. Silloinen puoluesihteeri Eero Lankia korostaa Tikan tavoin kenttäväen innostuksen ja ahkeruuden merkitystä.
”Kyllä se tulos tehtiin kentällä. Menestys ei toteudu vain johdon julistuksilla. Jalkautuminen oli erittäin vahvaa, kuten kentän hengen nostatuskin. Totta kai puoluejohto teki parhaansa, kuten nytkin, mutta silloin kenttätyöllä oli nykytilannettakin merkityksellisempi asema. Nyt jäsenmäärä on romahtanut, niin kentän suhteellinen asema on heikentynyt.”
”Kysymys oli ja on edelleen paljolti kirkkaista tavoitteista, ymmärrettävästä ohjelmasta ja vahvasta hengennostatuksesta”, Lankia tiivistää.
Vaalit olivat myös pääministerivaalit. Tuore keskustajohtaja Anneli Jäätteenmäki tarjosi vaihtoehdon SDP:n Paavo Lipposelle, joka oli johtanut sinipunayhteistyötä kahdeksan vuotta.
Jäätteenmäki ja Lipponen kohtasivat Helsingissä, mutta pääministerikisaa käytiin ympäri maan. Mausteensa toi myös päällä ollut Irak-kohu, kun Lipposen lupauksia Yhdysvaltojen suuntaan epäiltiin.
”Kentällä oli tarve puolustaa puheenjohtajaa ja ajaa häntä pääministeriksi. Siinä onnistuttiinkin.”
Jäätteenmäki menestyi Helsingissä ja nosti mukanaan eduskuntaan toisenkin keskustalaisen. Se on ainoa kerta, kun keskusta on saanut Helsingin vaalipiiristä kaksi kansanedustajaa. Uudellamaallakin saatiin ainutkertaiset viisi edustajaa.
Lankian puoluesihteerikaudelle 1997–2006 osui myös puolueen historian ainoa ykkössija kunnallisvaaleissa vuonna 2000. Siinä jos missä voiton avaimet tulivat kentältä.
”Ehdokasasettelulla on kuntavaaleissa erityisen voimakas merkitys. Vanha sanonta sanoo, että mitä enemmän haravassa on piikkejä, sen enemmän se kasaa heinää.”
Vuosien 1991 ja 2003 voittojen välissä olivat vuosien 1995 ja 1999 eduskuntavaalit. 1995 voidaan puhua aidosta torjuntavoitosta.
Kampanjan räväkkyydestä huolimatta keskusta oli 1991 varovainen lupaustensa kanssa. Tikka kertoo, että lamaa osattiin aavistella.
”Tiedettiin suurin piirtein, mitä tulossa on, vaikkei kaikkea sitä synkkyyttä, joka toteutui. Muistan kyllä tunnelmat puoluejohdossa, työvaliokunnassa ja muualla. Mitään suuria menolisäyksiä aiheuttavia lupauksia ei voitu tehdä.”
SDP kieltäytyi hallitusvastuusta, joten keskustan piti ottaa kokoomus kumppanikseen. Laman myötä valtiovarainministeripuolue kokoomus oli erittäin altis leikkaamaan. Vastuun kokonaisuudesta kantoi tietenkin pääministeri Aho.
Keskustaa jakoi pahasti myös EU-kansanäänestys 1994. Tämä yhdessä peräti vihatun lama-ajan hallituspolitiikan kanssa olisi voinut tarkoittaa keskustan romahdusta 1995, mutta näin ei käynyt. Keskusta sopi EU-päätöksen jälkeen ja lähti yhtenä miehenä ja naisena vaaleihin.
Kovan kenttätyön avulla paikkoja saatiin pidettyä 44. Eduskunnassa oltiin yhä kokoomusta suurempi, mutta silti vaalivoittaja Paavo Lipponen otti hallitukseen kokoomuksen.
Sinipunan sisuunnuttamana kenttä teki kovan työn myös vuonna 1999. Nousu, joka toi pääministerin paikan neljä vuotta myöhemmin, alkoi jo tuolloin.
”Lipposen hallituksen politiikkaan haluttiin ottaa kantaa, ja siinä onnistuttiin. Oppositiosta mentiin vaaleihin ja muutosta haluttiin. Hallituksen politiikka oli aika lailla keskustan linjauksia vastaan”, Lankia muistaa.
Lankia toteaa, että oli totta kai pettymys, että voitosta huolimatta keskusta ei päässyt hallitukseen vielä tuolloin.
”Keskustan kentän henki on aina ollut, että meidän muista poikkeavia tavoitteita pyritään hallitukseen ajamaan. Alueelliset asiat ovat meille eri lailla tärkeitä kuin muille. Keskustan kenttä ja kannattajat haluavat lähtökohtaisesti, että keskusta vaikuttaa, ja sehän tapahtuu hallituksesta käsin. Se on syy, että vaaleissa aktivoidutaan ja äänestetään.”
Keskustan nousu vuonna 1991 oli pitkän työn tulos. 1962 eduskunnan ykköseksi oli päästy haastamalla koko vasemmisto ja olemalla maan ulkopolitiikan takuumies. 1980-luvulla Paavo Väyrysen puheenjohtaja- ja Seppo Kääriäisen puoluesihteerikaudella tahtopolitiikalla haastettiin demarihegemonia, joka lopulta murrettiin vuoden 1991 vaaleissa.
2007 oli jatkoa vuoden 2003 menestykselle. Matti Vanhasen hallitusta kiitettiin, ja vakaan politiikan jatkoa arvostettiin. Keskusta menetti neljä paikkaa, mutta säilyi eduskunnan suurimpana.
2015 oltiin taas vaihtoehto sinipunalle, jonka sekava kausi herätti tarpeen saada maalle vakaa johto keskeltä. Juha Sipilän johdolla keskusta otti 14 uutta edustajanpaikkaa ja pääministerin paikan. Hallituksen toteuttama talouden vakauttaminen ei kuitenkaan saanut kiitosta vuoden 2019 romahdusvaaleissa.
Sekä Tikka että Lankia uskovat keskustan mahdollisuuksiin voittaa gallupit huhtikuun 2. päivän eduskuntavaaleissa.
”Olin pitkästä aikaa keskustan vaaliristeilyllä. Tulin sieltä luottavaisena ja hyvillä mielin. Tunnelma oli erittäin hyvä ja taistelutahtoinen. Vaaleja ei ole käyty, uskon vahvasti, että keskusta pystyy parempaan kuin mitä gallupit näyttävät”, Tikka täräyttää.
”Henki on kaiken a ja o. Vahva viestintä puolueen ja kenttäväen välillä on tärkeä elementti. Ei muuta kuin rumba päälle vaan, kyllä gallupit nujerretaan tälläkin kertaa, siitä olen aivan varma”, Lankia kannustaa.
Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä maaliskuussa 2023. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeron voit ostaa täältä.
