Keskustan järjestötoiminnan strategiaprosessi käynnistyi: löydetäänkö vuodessa polku torikahveista tähän päivään?

Blogi

Keskustassa käynnistyi nyt keväällä vuodenmittainen järjestötoiminnan uudistamisprosessi. Tavoitteena on rakentaa strategia, joka auttaa koko puoluetta menestymään pitkällä aikajänteellä.

Työn keskeisenä tavoitteena on kirkastaa järjestölliset tavoitteemme ja antaa työkaluja aina puoluetoimistosta meille yksittäisille toimijoille, joilla tuoda puoluetta torikahveista tiukemmin kiinni tähän päivään. 

Ja heti alkuun, ei pidä ymmärtää väärin: minustakin torikahvit ovat ihastuttava ja tärkeä perinne, jonka avulla torikahvittelijat ovat tulleet hyvinkin tutuiksi vuosien aikana. Samanaikaisesti tuttavuudet ovat siinä määrin myös hälyttävä merkki, että uusia tyyppejä tutustuttavaksi ei juurikaan kahvijonoon ole eksynyt. 

Ja siksi, niiden uusien tyyppien löytämiseksi, käynnistetty prosessi on enemmän kuin tervetullut. 

Puolueen kannatusongelmat eivät ole vain ontuvassa viestinnässä tai tarinamme epäselvyydessä. Moni puolueen haasteista on tiukasti sidoksissa monihaaraisen organisaatiomme nykytilaan ja yhtäältä toimintamme onttouteen ja toisaalta sen kankeuteen. 

Järjestöstrategia tarvitaan, se on selvää. Se, että siinä hyödynnetään ulkopuolista osaamista, on mielestäni eriomaisen tervetullutta: olemme jokseenkin jumissa itsessämme ja tavoissamme, jolloin sitoutumattoman asiantuntijatahon näkemyksiä on syytä kuunnella sekä antaa prosessin ohjata meitä yhä vahvemmaksi joukkueeksi.

Ja joukkuehengessä meidän on prosessiin myös osallistuttava: vaikuttamisenpaikkoja on sekä alueellisesti että valtakunnallisesti, johon sinuakin kannustan näkemyksesi yhteisen järjestömme tulevaisuutta ajatellen antamaan. 

Omalta osaltani nostaisin seuraavat kysymykset, joita toivon strategiaprosessin keskusteluissa käytävän sekä loppu viimein myös ensi keväänä vastaavan: 

1.       Muuttuva poliittinen ympäristö: kuinka me pysymme puolueena tässä maailmassa mukana? Poliittinen toimintaympäristö ja vaalikäyttäytyminen ovat alati liikkeessä, ja järjestöstrategian tulisi auttaa meitä sopeutumaan nopeasti ja sulavasti nykyisyyteen sekä varautumaan tulevaisuuteen ketterästi ja pystyä vastaamaan äänestäjien tarpeeseen.

2.       Jäsenistön sitouttaminen ja jäsenmäärän kasvattaminen: mitäpä siis aidosti tarjoamme niiden torikahvien lisäksi? Tarvitsemme uusia tapoja sekä sitouttaa nykyisiä jäseniä että houkutella uusia toimijoita puoluepiiriin ja pohtia uusia rooleja eri toimijoille. Määrämittaiset kokoukset eivät voi olla tapamme toimia, joten kuinka me kuulemme, koulutamme, kasvatamme ja osallistamme ihmisiä toimintaamme ja päätöksentekoomme?

3.       Uuden teknologian haltuunotto: digitaalinen viestintä ja teknologia ovat mieletön mahdollisuus poliittiseen mobilisointiin ja organisaatioon. Kuinka me hyödynnämme digitaalisia työkaluja, kuinka teemme sosiaalisesta mediasta ja verkkovaikuttamisesta yhtä saumattoman osan toimintaamme kuin torikahvittelut ovat? 

4.       Vaikuttavampi poliittinen viestintä: kuinka me viestimme ja kenelle sekä vaaleissa että vaalien välillä? Kuinka teemme yhdessä vaalityöstämme tehokkaampaa ja vaikuttavampaa, kuinka viestimme ja organisoidumme yhdessä mukaansatempaavasti? Viestintäkanaviamme on monipuolistettava ja viestinnän linjoja selkeytettävä, markkinointi ja brändäys ovat keskustalaisuudelle kiehtovia mahdollisuuksia!

5.       Puolueessa käytävä vuoropuhelu arvoista ja ideologisista linjauksista: kuinka tehdään näkyväksi puolueessa käytävä poliittinen keskustelu? Tarvitsemme uusia toimintamalleja ja -tapoja vaihtaa ajatuksia sekä tehdä kestäviä linjauksia ja asettaa poliittisia tavoitteita. Poliittinen profiilimme kaipaa kipeästi kirkastamista. 

Kuten totesin aiemmin: järjestöuudistus tarvitaan ja toivon mukaan se innostaa sinuakin!

Kun organisaatio toimii, elää ja hengittää vapaasti tätä aikaa, niin antaa se tilaa politiikalle, ajattelulle ja luovuudelle – eikä kahlitse resursseja kokousten pyörittämiseen ja vapaaehtoisten pakkohaalimiseen.

Väistyvän puoluesihteerin ansiolistaan saadaan lisätä järjestötoiminnan strategiaprosessin käynnistämisen.

Mutta sen loppuun saattaminen jää syksyllä valittavan puoluesihteerin harteille.

Ehdolle asettuvilta puoluesihteerikandidaateilta tulisi löytyä selkeä visio järjestömme tulevaisuudesta ja kehitystyöstä: niiden pohjalta meidän eritoten tulisi pystyä ehdolle asettuvia järjestötoiminnan johtajaehdokkaita arvioimaan.