Mercosur-sopimuksesta
Viime viikon poliittisten uutisten ykkösaiheena olivat Yhdysvaltain Grönlantiin kohdistamat vaatimukset sekä monille Euroopan maille esitetyt uhkaukset tullien korottamisesta. Näiden uutisten alle jäi monia tärkeitä asioita.
Jonkin verran Suomessa huomiota herätti kuitenkin EU-parlamentin äänestys niin sanotusta Mercosur-sopimuksesta, eli tulli/vapaakauppasopimuksesta EU:n sekä neljän Etelä-Amerikan maan välillä.
Tai oikeammin sanottuna parlamentti ei äänestänyt sopimuksen voimaantulosta, vaan siitä, että lähetetäänkö se EU-tuomioistuimen tutkittavaksi. Pienellä äänierolla sopimus päätettiin sinne lähettää.
Oman ryhmämme meppien Elsi Kataisen ja Anna-Maja Henrikssonin sekä SDP:n ja kokoomuksen meppien tavoin äänestin sen puolesta, että sopimusta ei vietäisi EU-tuomioistuimeen. Käytännössä tuomioistuimessa käytävällä prosessilla on tarkoitus vain viivästyttää sopimuksen voimaantuloa.
Sopimus ei ole toki ongelmaton, mutta ongelmatonta ei ole sen kaataminenkaan. Monimutkaisessa maailmassa voi tietysti esittää vaikeisiin pulmiin yksinkertaisia ratkaisuja. Sillä saa ainakin hetkellistä suosiota.
Enkä todellakaan halua vähätellä niitä ihmisiä, jotka vaikkapa osoittivat parlamentin edustalla mieltään sopimusta vastaan. Moni heistä kantaa aitoa huolta oman maansa elintarviketuotannosta.
Sopimukseen liittyy mahdollisuuksia ja uhkia. Sovittujen suojalausekkeiden noudattamisesta on pidettävä tiukasti kiinni ja mahdollisiin markkinahäiriöihin on reagoitava. Tuotteiden laadun ja turvallisuuden valvonta on avainasemassa, ja perustellusti voi olla huolissaan siitä, kuinka tarkaksi valvonta saadaan.
Sopimuksen mukaan EU:n alueelle ei saa tuoda elintarvikkeita, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia eikä tuonti saa aiheuttaa markkinahäiriöitä.
Joku voi kysyä, eikö meidän pitäisi puolustaa nimenomaan kotimaista tuotantoa? Kyllä, kaikin mahdollisin keinoin. Jokainen kuluttajakin voi omilla valinnoillaan tukea kotimaisuutta. Olemme kuitenkin pieni maa, jonka kansantalous perustuu vientiin.
Korkeatasoisille suomalaisille elintarvikejalosteille on kysyntää maailmalla. Eikä meillä EU:n jäseninä ole enää omaa itsenäistä tullipolitiikkaa, oli se hyvä tai huono asia, niin tosiasia se ainakin on.
Suomessa MTK suhtautui myönteisesti sopimuksen hyväksymiseen, samoin Suomen hallitus, eikä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassakaan vastustettu sopimuksen hyväksymistä minkään puolueen toimesta.
Viime kädessä vapaakauppa on keskeinen tekijä, jonka vie taloutta ja kansojen hyvinvointia eteenpäin. Viime viikko osoitti meille myös sen, että maailmalle täytyisi antaa viestiä EU:n kykenevyydestä päätöksentekoon ja uusien kauppasuhteiden avaamisen tarpeen.
Etenkin tilanteessa, jossa USA uhkailee jatkuvasti tullisodalla, tarvitsemme uusia avauksia muihinkin ilmansuuntiin.