Vihaan kyllästynyt
Rasismi on yhteiskunnassamme vakava ongelma ja tämän toteamisen pitäisi olla kaikille helppoa.
Valitettavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että perussuomalaisten edustajille tämän faktan toteaminen ja kohtaaminen on erittäin haasteellista.
Hallituksen laatima rasismin vastainen tiedonanto oli hyvä ja tarpeellinen, mutta uskottavuutta siltä syö perussuomalaisten edustajien puheenvuorot asian tiimoilta.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen käytti eduskunnassa erinomaisen puheenvuoron rasismikeskustelun yhteydessä.
Puheenvuorossaan hän antoi kritiikkiä niin perussuomalaisille epäasiallisesta puheesta ja rasismin kanssa flirttailusta kuin vasemmistopuolueillekin leimakirveiden heittelystä rasismikeskustelun aikana.
Puheenvuoro oli harvinainen, mutta sitäkin tarpeellisempi. Nimittäin vasemmistopuolueiden ylilyönnit sekä polarisaation rakentaminen ei ainakaan auta rasismin kitkemistä yhteiskunnassamme, puhumattakaan perussuomalaisten harjoittamasta retoriikasta.
Kukapa meistä muuttaisi käytöstään sen jälkeen, kun on ahdettu nurkkaan erilaisten haukkumasanojen siivittämänä?
En usko, että olen ainut, joka on viime aikoina kaivannut vahvaa keskivoimaa ja maltin ääntä.
Populistinen huutelu niin oikealta kuin vasemmaltakin on uuvuttavaa ja myrkyttää politiikan teon ilmapiiriä.
Poliittiset puolueet eivät houkuttele enää nuoria, vaikka kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on korkealla. Olisiko yksi syy tähän politiikanteon luotaantyöntävä ilmapiiri?
Kaipaan aikaa, jolloin Suomessa kyettiin yhteistyössä ja kunnioittavassa hengessä puhumaan asioista – aikaa, jolloin saatettin käydä kipakkaakin poliittista keskustelua ilman tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin tai asiattomuuksiin.
Uskon, että moni muukin suomalainen on vihaan kyllästynyt.