Työuran ei tarvitse olla suoraviivainen – joskus suunnanmuutos on juuri se ratkaiseva askel

Ura ei rakennu yhdessä yössä eikä etene aina suoraan eteenpäin. Se on sarja valintoja, sattumia, rohkeutta ja myös epävarmuutta. Kun katson omaa työuraani taaksepäin, huomaan, että merkittävimmät hetket ovat syntyneet silloin, kun olen uskaltanut pysähtyä, kyseenalaistaa omia oletuksiani ja kääntää suuntaa tarvittaessa.

Itsetuntemus ja motivaatio ovat uran keskiössä. Omat ratkaisuni eivät ole syntyneet valmiin suunnitelman pohjalta, vaan kokemusten, oppimisen ja arjen työn kautta. Olen saanut tehdä monipuolisia tehtäviä saman työnantajan palveluksessa yli 32 vuoden ajan.

Tänä aikana olen työskennellyt muun muassa ostajana, logistiikkakoordinaattorina, osto- ja myyntireskontranhoidossa, luotonvalvojana sekä erilaisissa sihteeritehtävissä. Pitkä työura samassa organisaatiossa on opettanut sitoutumista, kokonaisuuksien hallintaa ja kykyä sopeutua muutoksiin.

Verkostoituminen ja elinikäinen oppiminen ovat olleet tärkeitä voimavaroja. Ihmissuhteet, luottamus ja yhteistyö ovat avanneet ovia, joita en olisi osannut ennakoida.

Pitkä työsuhde ja vaihtelevat roolit ovat antaneet varmuutta ja ymmärrystä siitä, miten eri toiminnot kytkeytyvät toisiinsa ja miten oma työ vaikuttaa yhteiseen onnistumiseen.

Käytännön kokemus on korvaamatonta. Työ opettaa usein enemmän kuin teoria: vastuun ottamista, aikataulujen hallintaa ja päätöksentekoa arjen paineessa. Myös työelämän pelisäännöt, työehtosopimukset ja työntekijän oikeudet ovat asioita, joihin on hyvä perehtyä uran eri vaiheissa.

Etsin nyt 57-vuotiaana uutta työtä. Tilanne on saanut minut pohtimaan omaa osaamistani ja sitä, mihin kaikkeen kokemukseni vielä riittäisi. Uskon, että resilienssi, joustavuus ja halu oppia uutta eivät katoa iän myötä – ne vain saavat lisää syvyyttä.

Ja tähän loppuun henkilökohtainen pyyntö: jos tiedät Pirkanmaalla avoimista tai niin sanotuista piilotyöpaikoista, kuulisin niistä mielelläni. Voitko sinä auttaa?