Suomen vesistöt tarvitsevat puolustajia
Suomi on tuhansien järvien maa. Järvet, meri, joet, lammet ja pohjavesi ovat merkityksellisiä niin meidän henkilökohtaisessa elämässämme kuin koko Suomen kehittymisessä siksi maaksi, joka se tänä päivänä on.
Vesistöt tarvitsevat nyt puolustajia. Se, että tavoitellaan CO2-päästöjen vähentämistä, ei saa johtaa siihen, että pilaamme kansallisaarteemme, puhtaan veden.
Suomen ympäristönsuojelulaissa on pohjaveden pilaamiskielto, mutta Kevitsan kaivoksen valvontaviranomainen Lapin ELY-keskus on sallinut kaivoksen jätealtaan vuotojen jatkumisen pohjaveteen usean vuoden ajan. Pohjavesi on pilaantunut.
Keskustan Peräpohjolan piiri teki kannanoton vuonna 2021 otsikolla: ”Vihreä siirtymä ei saa tarkoittaa, että Lapista tulee siirtomaa”. Kannanotossa muun muassa vaaditaan, että kaivosteollisuus on pystyttävä sovittamaan yhteen matkailun, perinteisten elinkeinojen ja luontoarvojen kanssa.
Kaivosten varauspäätöksiä on tehty tänä vuonna jo 62. Yksi uusimmista kaivosvaruksista on pinta-alaltaan 168 neliökilometriä, ja se koskee Naturaan kuuluvaa Ounasjokea noin kuuden kilometrin matkalta.
Nyt on tärkeä hetki alkaa vaikuttaa siihen, ettei Lapin vesistöjä pilata kaivostoiminnalla eikä Itämerta pilata akkumateriaalitehtaiden jätteillä.
Helsingin kaupunki sai uuden ympäristöluvan, jolla se saa pitää lumenkaatopaikkana Itämerta ainakin vuoteen 2031 saakka. Lumen mukana Itämereen kulkeutuu roskaa, mikromuoveja ja ravinteita. Toiminnan jatkumista perustellaan sillä. että kauemmaksi lumen kuljettamisesta rekoilla aiheutuisi C02-päästöjä ja se olisi kalliimpaa.
Pienvesillä on suuri merkitys. Pienvesiä ovat esimerkiksi lammet, fladat ja purot. Pienvedet ovat vesistöjen hermosto. Suonenjoella Onkilammessa on kuollut vuodesta 2015 lähtien joutsenia lyijymyrkytykseen. Lyijy lammen pohjassa ja vesikasveissa on peräisin vanhalta ampumaradalta, joka ei enää ole toiminnassa.
Nyt tarvitaan näkyvää politiikkaa ja tekoja, jotta puhtaat vesistöt säilyvät myös tuleville sukupolville.
