Säätytalolla ollaan paljon vartijoina – keskittäminen ei ole ratkaisu
Suomen talouden tervehdyttäminen on Säätytalon hallitusneuvotteluissa päätettävistä asioista eittämättä isoin.
Pitkältä ajalta juontuva velka- ja alijäämäongelma on niin vakava, että myös säästämään joudutaan. Mittavasti ja monesta kohtaa.
Perusteellisen pysähtymisen paikka on siinä, mistä säästetään ja miten talouden tasapainotus kaikkineen tehdään.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitusneuvotteluissa kaavaillaan leikkauksia muun muassa vapaaseen sivistystyöhön ja muutoksia lukioiden rahoitukseen.
Toivon todella, että nämä tiedot eivät pidä paikkaansa. Tai jos pitävät, että asioita harkitaan uudelleen. On vakavasti pohdittava, saavutetaanko tällä tavalla todella tavoiteltua säästöä, vai onko kysymys niin sanotusta hölmöläisen peitonleikkuusta, joka johtaa suurempiin kustannuksiin myöhemmin.
Opetusalan järjestöjen mukaan jopa yli sadan kansanopiston, kansalaisopiston, kesäyliopiston ja vastaavan oppilaitoksen olemassaolo koko maassa vaarantuisi. Näiden helposti saavutettavien sivistyspalveluiden hyvinvointivaikutusta on vaikea mitata rahassa.
”Pienten lukioiden lisästä” luopuminen puolestaan johtaisi pienten lukioiden lakkauttamisiin kautta Suomen. Tämä syventäisi entisestään yläkoulujen vaikeuksia löytää päteviä aineenopettajia – eli heijastuisi siten myös peruskoulun laatuun ja saavutettavuuteen.
Koulutuksesta leikkaaminen olisi ihmisten hyvinvoinnista ja osaamisesta ja sen myötä maamme tulevaisuudesta leikkaamista. Samalla koulutus Suomessa keskittyisi vääjäämättä rajusti.
Keskustan linja on, että mahdollisuus koulutukseen ja sivistykseen ei saa olla lasten, nuorten tai aikuistenkaan asuinpaikasta tai tulotasosta kiinni. Oikeus koulutukseen ja sivistykseen kuuluu kaikille. Eriasteista koulutusta pitää olla tasa-arvoisesti koko Suomessa.
Koulutuksen keskittämisen sijaan pitää jatkaa viime vaalikauden politiikkaa, jolla koko Suomeen lisättiin runsaasti uusia opiskelupaikkoja. Ne eurot maksavat itsensä takaisin korkojen kera.
Kiireellisintä olisi laittaa peruskoulu kuntoon ihan perusasioista alkaen. Oppilaat tarvitsevat oppimisrauhaa ja opettajat opettamisrauhaa.
Valinkauhassa Säätytalolla on myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuus. Olen kuunnellut huolestuneena puheenvuoroja, joissa esitetään palvelujen keskittämistä, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta viedään hyvinvointialueilla eteenpäin.
Uudistuksen tavoite nimenomaan on turvata ihmisten lähi- ja peruspalvelut tasa-arvoisesti koko Suomessa. Tästä tulee pitää kiinni. Lähipalveluja vahvistamalla voidaan purkaa hoitojonoja ja ehkäistä ongelmia ennalta.
Sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaaminen ja niiden keskittäminen sen sijaan olisi näennäissäästämistä, joka tulee pidemmän päälle sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliiksi.
Hallitusneuvotteluissa pitää turvata hyvinvointialueille riittävät voimavarat, jotta hoivaa saa ja hoitoon pääsee tasa-arvoisesti koko Suomessa.
Säästöjä voidaan saada aikaan ennaltaehkäiseviä toimia ja perustasoa vahvistamalla, toimintatapoja uudistamalla ja esimerkiksi digitalisaatiota hyödyntämällä.
Alueellisen keskittymisen voimistaminen leikkaamalla – tai muilla tavoin – ei ylipäätään ole ratkaisu talouden kuntoon laittamiseen.
Keskittämisen sijaan pitää uudistaa Suomea, parantaa tuottavuutta ja ennen muuta luoda talouden kasvua ja työpaikkoja. Säästöt pitää tehdä alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
Tästäkin selvitään, kun jokainen suomalainen pidetään mukana ja koko maa elinvoimaisena. Hallitusneuvotteluissa ollaan nyt paljon vartijoina.
