Piparin tuoksua ja joulun perinteitä
Takana on nyt vajaa viikko koronaeristyksessä. Päätimme jo alkuun vaimoni Riikan kanssa, että jos sairastamme taudin lievänä ja ilman isompia ongelmia, otamme tästä kotoilusta perheen kanssa kaiken ilon irti.
Viikko on mennyt pitkälti etätöissä puhelimen soidessa vähintään normaaliin tapaan. Jokaiseen en ole voinut vastatakaan. Välillä olen noudattanut ohjetta ottaa myös levon kannalta.
Yhden etäkokouksen aikana huomaan, että keittiöstä leviää joulun tuoksu. Toivon salaa, että kokous loppuisi pian. Kokouksen loputtua kiiruhdan keittiöön, jossa lapset häärivät essut päällä.
Tarjotin on jo täynnä pipareita ja vielä pari peltiä on menossa uuniin. Joulun valmistelun ilo leviää minuunkin.
Elämän ilo löytyy usein lopulta arjen pienistä asioista: siitä, että saa olla läheisten kanssa ja tutuista perinteistämme. Joulu sisältää erityisesti näitä asioita.
Moni meistä on saattanut viime vuosina kokea ahdistusta siitä, että elämäntapamme ja perinteemme ovat olleet jotenkin uhattuna. Vanhoja kristinuskoon pohjautuvia perinteitämme on kyseenalaistettu tai haluttu jopa kieltää.
Muistan erittäin hyvin vuoden 2014 perustuslakivaliokunnan mietinnön koskien oikeuskanslerin kertomusta. Halusimme siinä linjata koulujen kevätjuhlia ja suvivirren laulamista.
Valiokunnan linjaus oli tarpeellinen ja hyvin perusteltu.
Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei johdu vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta.
Valiokunta katsoi, että koulun perinteisiä juhlia ei esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina.
Erityisen tärkeää oli valiokunnan seuraava huomio: ”Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mielestä myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta. Sen sijaan koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa on tärkeää ottaa huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, kuten indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.”
Mielestäni onkin tärkeää huomioida eri uskonnot ja myös uskonnottomat. Tämä ei kuitenkaan estä meitä pitämästä kiinni omista kristillisistä perinteitämme myös kouluissa.
Nyt perustuslakivaliokunta oli samantyyppisessä tilanteessa, kun se halusi linjata kirkkotilojen käyttöä koulujen juhlatiloina. Nytkin valiokunnan linjaus oli tarpeellinen ja hyvin perusteltu.
Linjauksen mukaan juhlan järjestäminen kirkossa ei siten sellaisenaan tee tilaisuudesta uskonnollista eikä sen sisällöstä uskonnon harjoittamista.
Valiokunnan mielestä kirkkotilan tai muun uskonnollisen tilan käyttöä juhlaa järjestettäessä ei voida pitää lähtökohtaisesti perustuslain vastaisena.
Jos politiikka on vuoden aikana aiheuttanut stressiä tai ahdistusta, jouluna voimme unohtaa nekin.
Joulun keskeinen sanoma on armo. Saamme olla paitsi toisillemme myös itsellemme armollisia, eikä tämä koske vain joulun aikaa.
Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022.