Onko meistä päättäjistä toivon tuojiksi? 

Olen tullut aikanaan politiikkaan ajatuksella, että ihmisille pitää luoda toivoa. 

Toivoa pitää olla etenkin silloin, kun arjessa on murheita, näkymät eteenpäin ovat epävarmoja ja maailma tuntuu turvattomalta. Sellaista aikaa nyt elämme.

En väitä politiikkaa kaikkivoipaiseksi. Paljon me päättäjät kuitenkin voisimme yhdessä tehdä, jotta suomalaiset ja Suomi pärjäävät ja toivoa on. Sopimis- ja yhteistyökykyä kysytään.

Kiireellisintä on saada aikaan sopu työmarkkinoilla. Pääministerin johdolla pitää istua neuvottelupöytään ja löytää ulospääsy tästä juntturasta. Nyt Suomi menee päin seinää.

Keskustan linja on, että työelämää pitää uudistaa. Ihmisille pitää saada töitä ja ihmisiä pitää saada töihin. Siksi keskusta ei osallistu SDP:n välikysymykseen. 

Uudistukset pitää kuitenkin tehdä sopimalla eikä jyräämällä ja niin, että myös työntekijät voivat kokea ne reiluiksi. Lopulta on kyse kohtuullisuudesta ja siitä, että työelämässä pitää olla myös turvaa.

Sovinnon ohella Suomi huutaa kasvua ja työtä. 

Maan talous on koko ajan jyrkentyvässä alamäessä. Talouden kasvua ei ole eikä näy. Kasvussa ovat vain työttömien ja konkurssiin ajautuneiden yritysten määrä.

Tämä kehitys on tapahtunut Orpon hallituksen aikana. Alamäki ei tietenkään ole yksin hallituksen syy, vaan se johtuu monesta asiasta. 

Yksi on kuitenkin varmaa: enää hallituksella ei ole varaa seurata talouden luisumista toimettomana sivusta. 

Työttömiä on jo noin 300 000. Yksin sen pitää laittaa hallitus – ja meidät päättäjät ylipäätään – kääntämään kaikki kivet Suomen saamiseksi nousuun.

Keskusta esittää nopeavaikutteista kasvupakettia, jolla laitettaisiin kautta maan liikkeelle tie-, homekoulu- ja muita korjaus- ja rakentamishankkeita. 

Näin tuettaisiin sysimustaan jamaan ajautunutta rakennusalaa ja turvattaisiin ihmisten työpaikkoja ja yritysten pystyssä pysymistä. Rahoitus paketille saataisiin perumalla Turun tunnin juna. 

Toteuttaisimme nopeasti myös EK:n esittämän väliaikaisen yhteisöverohuojennuksen. 

Sen pitäisi kuitenkin koskea myös kotimaisia investointeja ja aivan ensimmäisenä itäistä Suomea erityistalousalueena. Siellä tilanne on kaikkein vaikein.

Eniten sopimis- ja yhteistyökykyä tarvitaan tämän maan kestävän tulevaisuuden vuoksi. 

Presidentti Niinistö, Suomen Pankin pääjohtaja Rehn ja monet asiantuntijat ovat esittäneet hallitus-oppositiorajan ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä Suomen talouden tervehdyttämiseksi. 

Itse ojensin yhteistyön kättä hallitukselle tällä viikolla valtiopäivien avauskeskustelussa eduskunnassa paitsi talouden, myös sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta – vastausta saamatta. Valinta sekin.

On kuitenkin huolestuttavaa, jos vallankäyttäjiltä kansanvallassa unohtuu tärkein. 

Valta on vain lainassa ja se voi myös vaihtua. Suomi on niin vakavassa paikassa, että järkevien esitysten ylenkatsomiseen saati ylimielisyyteen ei kannattaisi etenkään hallituksessa nyt sortua.

Suomen suunta on nyt väärä. Hallituksella on valta muuttaa sitä viimeistään kehysriihessä huhtikuussa, vaikka varaa odotteluun ei olisi.

Pääministeriltä olisi isoa viisautta myöntää, että hallitusohjelman pohja on pettämässä. Ja myöntää samalla virheet, joita hallituksen talouspolitiikassa on ainakin neljä.

Jyräävä linja työmarkkinoilla, talouden kasvun laiminlyöminen, silmien sulkeminen sosiaali- ja terveyspalvelujen tosiasioilta ja verotuksen yksiniittinen sulkeminen pois talouden kuntoon laittamisessa. 

Suomen suunta on nyt väärä. Hallituksella on valta muuttaa sitä viimeistään kehysriihessä huhtikuussa, vaikka varaa odotteluun ei olisi.

Ja keskustan kädenojennus – se on edelleen voimassa. Suomi on yhteinen ja yhteistyöllä ne paremmat päivät tulevat.