Miten jaksaa perhe?
Puolitoista vuotta sitten tuskin aavistimme, mitä meillä oli edessä.
Luotimme, että nykylääketiede hoitaa koronan pois nopeasti ja jatkamme elämää kuten ennen.
Toisin kävi ja korona on nyt pysyvä osa arkea. Vaikka rokotukset etenevät, on tulevaisuuden ennustaminen muuttuvan viruksen osalta vaikeaa.
Hiljattain THL:n tutkimuksesta kävi ilmi, että korona on uuvuttanut etenkin koulutettuja naisia.
On siirrytty etätöihin ja samaan aikaan lapset ovat olleet etäkoulussa ja harrastukset tauolla.
Kuilu hyvin selvinneiden ja uupuneiden vanhempien välillä on iso.
Toiset ovat nauttineet lisääntyneestä vapaa-ajasta, mutta toisilla huolia ovat lisänneet lomautukset ja epävarmuus tulevaisuudesta.
Kesän alussa olen törmännyt ilmiöön, jossa lomien alkaessa useat ovat kertoneet vaikeuksista irrottautua töistä ja aloittaa loma.
Teknologia mahdollistaa työskentelyn vaikka vapaa-ajan asunnolla, joten työ- ja vapaa-ajan raja on päässyt hämärtymään.
Päivät venyvät, kun vielä yksi viesti on kirjoitettava ja puhelu soitettava.
Olemmeko niin korvaamattomia, että unohdamme itsemme ja perheemme?
OSAAMMEKO arvostaa irtautumista arjesta ja antaa aikaa perheelle?
Kesälomareissulla havaitsin usean vanhemman puhuvan työasioita puhelimessa muun perheen odotellessa ympärillä.
Lähistöllä lapsi huusi isää. Kun isä ei kuullut, huusi lapsi lujempaa ”Iskä lopeta se puhelimessa roikkuminen”.
Tuntui pahalta. Olemmeko niin korvaamattomia, että unohdamme itsemme ja perheemme?
Akkujen lataaminen lomalla on pääomaa, jonka avulla jaksamme välillä harmaata arkea.
Levänneenä sitä osaa kuitata huumorilla asioita, jotka väsyneenä tuntuvat mahdottomilta kohdata.
Irrottautuminen töistä ja perheen yhteinen aika tekee meistä parempia kumppaneita ja vanhempia.
Vanhempien parisuhde on lapsen koti ja se tuntuu unohtuneen tässä hetkessä.
Kuntavaalien aikaan riitti kirjoituksia perheiden tukemisesta – ja nyt onkin tekojen aika.
Hankkeisiin on tullut rahaa ja niillä on kuntiin palkattu työntekijöitä.
Kannan kuitenkin huolta siitä, mitä hankkeista jää meille pysyväksi käytännöksi.
Yhdistystoimijana en voi olla miettimättä, olisiko järkevämpää ohjata lisää rahaa valmiiseen toimintaan.
Vesaiset tarjoaa toimintaa perheille matalalla kynnyksellä. Omien havaintojen mukaan perhe on se yksikkö, joka nyt tarvitsee eniten huomiota tämän kaiken keskellä.
Perheiden hyvinvointi heijastuu positiivisesti kaikkeen yhteiskunnassamme ja luo edellytyksiä selviytymiselle tässä uudenlaisessa ajassa.
Jaana Säkkinen
Vesaisten Keskusliiton hallituksen jäsen