Käärijästä voimme kaikki ottaa mallia
Koko Suomi ja Suomen Keskusta voivat ottaa mallia Käärijästä. Käärijä on luonut Suomeen yhtenäiskulttuuria vahvemmin kuin kukaan tai mikään muu pitkään aikaan.
Hän onnistui siinä missä moni muu on epäonnistunut. Hän lauloi ja melkein voitti suomeksi Euroviisuissa, mistä erityisesti iloitsen. Hän on myös ihmisenä erittäin positiivinen toisia ihmisiä kohtaan: toisenlaisiakin artisteja julkisuudessa esiintyy.
Kansakunnalle annettiin mahdollisuus löytää yhteinen asia, joka yhdisti ylivoimaisen enemmistön suomalaisista. Mitä voimme Käärijästä oppia ja ammentaa myös Suomen Keskustalle?
Käärijää ei voi lähteä lokeroimaan mihinkään kulmaan vaan hän kuuluu koko kansalle. Mikään aatteellinen voima tai ideologia ei voi häntä omia. Moni paikkakunta on halunnut hänestä palasensa. Jere Pöyhönen on vantaalainen, mutta se ei ole estänyt Posiota, Raahea, Nivalaa tai Laukaata nostamasta hänen sukujuuriaan esille.
Hienoa, että niin moni kunta haluaa olla hänestä ylpeä!
Meitäkään ei ole voitu lokeroida kuin vahvasti keskelle. Meille on voinut tulla ihmisiä vasemmalta ja oikealta aina, kun sivistys ja edistys ovat tuntuneet tärkeiltä tai koko Suomen elinvoimaisena pitäminen on ollut sydämen asia, tai kun jokaisen mukana pitäminen yhteiskunnassa on ollut tärkeä arvo.
Nuori mies sanoo tunteet ääneen, eikä lähde kanavoimaan pahaa oloa tai turhautumistaan toisiin. Se kertoo terveestä itsetunnosta, samanlaisesta johon puolueenkin pitää pyrkiä. Meidänkin pitää opetella vahvemmin tunnistamaan ja tunnustamaan omat puutteemme ja kääntää ne vahvuuksiksi.
Jere keskittyy sataprosenttisesti omaan tekemiseen ja juttuunsa. Pahemmin ei sivupeileihin vilkuilla.
Tässä on tärkeä oppimisen paikka. Seuraavat vuodet keskustan pitää määrätietoisesti rakentaa omaa maltillista keskilinjan vaihtoehtoa Suomelle. Emme saa provosoitua ja ärähtää, jokaisesta vihervasemmiston heitosta tai perussuomalaisten linjauksesta. Meidän pitää tuoda joka ikinen kerta parempi ehdotus pöydälle.
Välitön, aito ja uskaltaa hassutella. Eikä todellakaan ota aivan liian vakavasti itseään. Hän on osoittanut, ettei tarvitse olla täydellinen. Riittää kun on oma aito itsensä. Omista haavoittuvaisuuksistaankin voi puhua ääneen ja se on ok.
Tässä me olemme onnistuneet mielestäni suhteellisen hyvin. Liikaa itseruoskintaa ei tarvita, mutta kompastuskivet pitää ymmärtää. Keskustan pitää olla vahvasti kansankielinen ilman turhaa kapulakieltä, eikä meidän pidä häpeillä meille rakkaita asioita vaan pystyssä päin puolustaa tärkeitä arvoja.
Tärkein opetus euroviisufinaalin jälkeen oli kuitenkin, ettei Käärijä lähtenyt haukkumaan tai syyttämään Ruotsin Loreenia vaan antoi tälle reilusti tunnustusta. Tätä meidänkin pitää noudattaa. Annetaan voittajapuolueille mahdollisuus rakentaa maahamme hallitus.
Hyviä linjoja voimme kannattaa ja maallemme tuhoisia hankkeita ja esityksiä tulemme kritisoimaan.
Milloin Suomen kieli on ollut viimeksi näin kovassa huudossa? Milloin joku on uskaltanut vetää itsevarmasti rallienglanniksi? Kaikki on kiinni omasta asennoitumisesta ja varmuudesta omaan tekemiseen. Otetaan mallia Käärijästä. Nuoresta miehestä. Vantaan Jerestä.
Artistista, joka nousi tuntemattomuudesta Suomen ja koko Euroopan sydämiin.