Heinäkuisia mietteitä
Riikka Purran blogi vuodelta 2019 puhututtaa. Sanon ensin, että se on aiheeltaan perusteltu. Ei maahanmuutosta ja kulttuurieroista tule vaieta.
Pohjoismaissa tehty sukupolvien mittainen työ sukupuolten välisestä tasa-arvosta ei ole automaattisesti pysyvä olotila. Sitä pitää puolustaa, sen eteen pitää tehdä työtä. Yksi esimerkki tästä on ollut esimerkiksi viime vuosien tärkeä työ tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan.
On siis totta, että monikulttuuristuvassa Suomessa joudumme peilaamaan arvojamme uudella tavalla. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa käsitys naisen asemasta poikkeaa omastamme.
Ratkaisu tähän kaikkeen ei kuitenkaan ole blogin pilkkaava ja ivallinen sävy näitä naisia ja heidän uskontoaan kohtaan, vaan sen varmistaminen, että jokainen nainen pääsee osaksi yhteiskuntaamme ja työmarkkinoita. Ei näitä naisia puolusteta sormella osoittamalla.
Riikka Purran blogin suurin ongelma on sen tavassa kirjoittaa ja puhua. Eivätkä synkät sekä osoittelevat sanavalinnat ole vain tuon blogin ainutkertaisuutta, vaan näköjään perussuomalainen tapa tehdä politiikkaa. Ja sitä sanomisen tapaa en voi hyväksyä.
Osoittaa myös omien argumenttien heikkoutta, jos on turvauduttava räävittömään tai halventavaan kielenkäyttöön.
Ihmisistä pitää aina puhua kunnioittavasti. Osoittaa myös omien argumenttien heikkoutta, jos on turvauduttava räävittömään tai halventavaan kielenkäyttöön.
On selvää, että olemme Suomessa epäonnistuneet maahanmuuttopoliittisen keskustelun normalisoinnissa ja avoimuudessa. Asiallinen kritiikki tulkitaan helposti rasismiksi.
Tässä katson myös keskustalaisena peiliin. Liian usein mekin olemme olleet hiljaa. Se on jättänyt tilaa todelliselle rasismille, muukalaisvihamielisyydelle ja ennakkoluuloille. Ja ne ovat – juuri niin kuin tasavallan presidenttikin sanoi – täysin eri asioita kuin järkevä maahanmuuttopoliittinen keskustelu. On myös kohtuutonta niputtaa ja lokeroida kaikki maahanmuuttajat samanlaisiksi.
Olemme myös epäonnistuneet itse maahanmuuttopolitiikassa. Ennen kaikkea tämä näkyy siinä, että kun maahanmuuttajat eivät kaikki kelpaa työmarkkinoille tai kankea järjestelmä heidät sieltä syrjäyttää, sosiaaliturvalla eläminen kylvää katkeruutta suomalaisten keskuudessa.
Mikään ei kuitenkaan vielä ole myöhästä – me voimme välttää monen muun maan virheet.
Keskustalaisen linjan maahanmuutossa voi kiteyttää siihen, että olemme valmiit koviin toimiin turvapaikkajärjestelmän väärinkäytösten suhteen, mutta valmiit auttamaan heitä, jotka aidosti apua tarvitsevat. Olemme valmiit tiukkoihin keinoihin joissakin maahanmuuttajayhteisöissä tapahtuvan väkivallan kitkemiseksi.
Haluamme antaa tilaa avoimelle, asialliselle keskustelulle maahanmuuton ongelmista. Olemme samalla ehdottoman varmoja siitä, että työntekoa ja opiskelua painottava maahanmuuttopolitiikka tuottaa parhaan tuloksen sekä maahanmuuttajalle että Suomelle.
Tiedostamme, että Suomi tarvitsee kipeästi työperäistä maahanmuuttoa ja aiomme toimia sen puolesta.
Poliittinen viikko on kaikkiaan ollut kuumempi kuin heinäkuun sää.
Keskusta osallistui muun opposition mukana puhemiehelle osoitettuun vetoomukseen kutsua eduskunta koolle. Se oli linjassa puolueen 110 vuoden historian kanssa, jossa tehtävämme on ollut vastustaa ääriliikkeitä niin oikealta kuin vasemmaltakin. Ja niin me tulemme tekemään myös jatkossa. Meillä on oikeus kysyä hallituksen arvopohjan ja ennen kaikkea sen toimintakyvyn perään.
Tässäkin päätöksessä perussuomalaiset jatkoi propagandaansa siitä, että keskusta kuuluisi vasemmistoon. Se on epätoivoinen syytös. Leimakirveen käyttö osoittaa vain, kuinka oikeistolainen perussuomalainen puolue nykyään on ja miten sen politiikka rakentuu populismiin ja sille tyypillisen jakavan puheen varaan.
On tärkeää hahmottaa, että ääripäihin jakautuneessa poliittisessa ympäristössä ja äärimmäisiä ajatuksia tukevassa ajassa on edelleen olemassa poliittinen keskusta.
Me keskustalaiset painottamme taloudessa sen kestävyyttä ja työmarkkinoilla toimivuutta. Se tavoite on meille yhteinen nykyisten hallituspuolueiden kanssa. Sosiaalinen omatunto ja alueellinen oikeudenmukaisuus erottavat meitä kuitenkin oikeistosta.
Kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta kumpuava vastuu yhteiskunnan apua tarvitsevista ja myös ympäristöstä on meille leimallista ja pysyvää.
Aate ei horju. Se on aina tiennyt tehtävänsä ihmisyyden jakamattoman arvon ja isänmaan sekä demokratian puolustajana.
On päivänselvää, että Petteri Orpon puheet eivät tee tätä nykyistä hallitusta keskustaoikeistolaiseksi. Hänen johtamansa hallitus on Suomen historian oikeistolaisin hallitus. Sitä ei muuksi selitä.
Keskusta ei ole siinä mukana. Se on kevään eduskuntavaalien voittajien hallitus ja vaalien voittajalla on vastuu. Keskusta kärsi vaalitappion ja on siksi oppositiossa kahdeksan vastuuvuoden jälkeen.
Otan tyynesti vastaan kaiken ryönän, jota tulen palautteena tästä kirjoituksesta saamaan.
Kirjoitan, koska olen valtavan ylpeä siitä Santeri Alkion Suomeen istuttamasta keskitien aatteesta ja maailmankuvasta, jota nyt saan vuorollani johtaa. Aate ei horju. Se on aina tiennyt tehtävänsä ihmisyyden jakamattoman arvon ja isänmaan sekä demokratian puolustajana.
Keskustalle on ollut hyve kyetä rakentamaan suomalaisessa politiikassa siltoja. Nyt ajan henki tuntuu olevan niiden polttaminen. Mutta vielä tulee toisenlainen aika. Vielä yhteistyö nousee arvoonsa.