Trump vei ja EU vikisi – mitä sitten?
Yksipuoliset 15 prosentin tullit, yksipuolinen 750 miljardin ostovaade ja yksipuolinen 600 miljardin investointivaade.
Lopputulos 3-0. Trumpin johtama Yhdysvallat vei ja EU vikisi.
Saatiin ennustettavuutta, kuulee sanottavan. Kenties ja toivottavasti. On kuitenkin syytä huomata, että Trumpin kaudesta on kulunut vasta puoli vuotta. Jäljellä on kolme ja puoli vuotta. On mahdollista, että ennustettavuuden sijaan saatiinkin vasta alkupalat.
Yksi tulevan epävarmuuden siemen on EU:n ilman mandaattia ja resursseja antamissa investointi- ja ostolupauksissa. Nyt EU:n on joko patisteltava jäsenmaissaan toimivia yrityksiä investoimaan Yhdysvaltoihin tai altistuttava itse Trumpin uusille vaateille kun vanhoja ei ole täytetty. Ongelmallisia asetelmia molemmat.
Pohjimmiltaan EU:n heikko tulos johtunee osin siitä ettei sillä ollut annettavaa. Neuvotteluissa voi esittää isojakin vaateita jos omaa jotain mitä vastapuoli haluaa. Jotain millä voi käydä kauppaa. EU:lla on sääntelyä, periaateohjelmia ja hallintoa. Niillä ei käydä kauppaa.
Entäpä mitä Suomen tulisi tästä kaikesta ajatella? Ja miten toimia?
Ensiksi on hyvä ymmärtää, että Trump muutti globaalin poliittisen agendan, ainakin joksikin aikaa.
Kaupasta tuli politiikan ydintä. Monenkeskeisestä tuli kahdenvälistä. Vapaakaupasta tuli protektionismia. Yhteistyöstä tuli voimannäyttöä ja -käyttöä. Seuraavaksi voi tulla kauppa-aseen kylkeen finanssiase. Siinä Yhdysvallat olisi ylivertainen.
Toiseksi Suomen tulee kyetä vaatimaan parempaa EU:lta. Nyt nähty neuvottelutulos ei tyydytä.
EU:n tulee pystyä parempaan. Se puolestaan edellyttää että EU:lla on annettavaa. Sisämarkkinat ja talouskasvu tulee saada parempaan kuntoon. Aina uusille sektoreille laajenevaa EU-sääntelyä tulee rajoittaa. Tästä Suomessa polttavimpia esimerkkejä on metsäpolitiikka. Läheisyysperiaatetta on kunnioitettava. Eu:n on löydettävä rönsyämisen sijaan fokus sisämarkkinoista ja turvallisuudesta.
Ei lisää EU:ta vaan vähemmän ja parempaa EU:ta.
Kolmanneksi, Suomen tulee saada oman taloutensa nurkat kuntoon – kasvu käyntiin ja julkinen talous tasapainoon.
Keskustan kasvuryhmä on esittänyt 11 kohdan ohjelman, jota on tarkoitus päivittää syksyllä.
Otteita keinovalikoimasta ovat yhteisöverossa investointeihin kannustavan Viron veromallin suuntaan siirtyminen, eläkerahan mukaantulo sinivalkoisiin kasvutalkoisiin, kotitalousvähennyksen palautus sekä ALV:n alarajahyvityksen kompensointi tukemaan mikroyrityksiä, iso Itä-Suomen erityisohjelma EU:n pitkälle itärajalle sekä miljoonalle suomalaiselle osakesäästäjälle yksi ja yhtäläinen maltillinen osinkoverotus.
Yhteistä esitetyille toimille on, että ne asettavat ihmisen keskiöön ja hakevat kasvua koko maassa ja kaikissa kokoluokissa. Keskustan kasvuryhmän ehdotukset painottuvatkin enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kuin hallituksen kasvuryhmän ohjelma.
Neljänneksi, tullimuurien ja kauppasotien aikana taloudellinen huoltovarmuus on tärkeä. Tähän liittyen Suomen pankkimarkkina on hyvin keskittynyt ja osin kansainvälisissä käsissä. Tämän johdosta olen esittänyt, että eläkeyhtiöt käyttäisivät yhden prosentin (vastaa muutaman kuukauden tuottoja) sijoitusvaroista perustaakseen Suomeen uuden pankin.
Se täydentäisi merkittävästi supistunutta rahoituksen tarjontaa, toisi vaihtoehtoja kotitalouksille ja yrityksille sekä olisi eläkeyhtiöille kannattava ns ESG -vastuullisuussijoitus. Samalla Suomen taloudellinen huoltovarmuus paranisi selvästi.
Summa summarum: Trumpin kaudesta on kulunut vasta kahdeksasosa. Kauhistelun tai vähättelyn sijaan sekä EU:n että Suomen on aika laittaa omat nurkat kuntoon. Seuraavissa neuvotteluissa pitää olla annettavaa jotta voi vaatia.