Itä-Suomen asia on meidän
Venäjän hyökkäys Ukrainaan sitä seuranneine pakotteineen nostaa suomalaisen aluepolitiikan akuuttiin valokeilaan: Itä-Suomen elinkeinoelämän toimintaympäristö muuttui kertaheitolla, eikä tilanne tule paranemaan pitkään aikaan – ehkä vuosikymmeniin.
Ikään kuin itäisillä maakunnilla ei olisi ollut riittävästi ns. haasteita entuudestaankin.
Maan hallitus on jo ehtinyt perustaa Venäjän hyökkäyssodan itäiseen Suomeen kohdistuvia vaikutuksia miettivän valtiosihteeriryhmän syksyn budjettiriihtä varten.
Hallitus ilmoitti myös Saimaan kanavan 90 miljoonan euron remontin peruuntumisesta. Valtiovarainministeri Annika Saarikon mukaan remonttiin tarkoitettu määräraha pitäisi käyttää Itä-Suomen tukemiseen tavalla tai toisella.
Mutta mitkä niitä tapoja olisivat?
Valtiovarainministerin mukaan “Itä-Suomen tukemisessa ei kuitenkaan voi olla kyse vain valtion antamista tukipaketeista. Tarkoitus on löytää uusia keinoja ja mahdollisuuksia muuttuneessa tilanteessa”.
Yrityksille pitäisi löytää uusia markkina-alueita ja yhteistyökumppaneita.
Niin pitäisi, mutta tämä on todellakin nopeammin sanottu kuin tehty.
Kuntien elinvoimatehtävään on ladattu paljon odotuksia, ja nyt sen tehtävän onnistuminen nousee etenkin Pähkinäsaaren rajan itäpuolella arvoon arvaamattomaan.
Venäjän hyökkäyssodan positiivisena puolena on esitetty, että siirtymä fossiilienergiasta päästöttömään energiantuotantoteknologiaan on pakotteiden kautta saanut aivan uuden vaihteen.
Olisi kuitenkin huono asia, jos Itä-Suomen tulevaisuus jäisi jo päättyneen ja vielä päättyvän Venäjän energiatuonnin kotimaisella puulla korvaamisen varaan.
Saarikon mainitsemien “uusien keinojen ja mahdollisuuksien” löytäminen suuntaa katseen myös kuntien tehtäviin sote-uudistuksen siirtäessä sosiaali- ja terveyspalvelut laajemmille alueille.
Kuntien elinvoimatehtävään on ladattu paljon odotuksia, ja nyt sen tehtävän onnistuminen nousee etenkin Pähkinäsaaren rajan itäpuolella arvoon arvaamattomaan.
Kirjoitan tätä turvallisesti sushirajan tältä puolen Kehä Ykkösen sisäpuolen latte-vyöhykkeellä enkä ollenkaan kuvittele, että minulla olisi mitään taikatemppuratkaisuja Itä-Suomen elämän edellytysten turvaamiseen.
Ei paljon lohduta, ettei niitä aivan välittömästi näytä olevan tarjota valtiovarainministerilläkään.
Lonkalta sanoisin kuitenkin, että tärkeä prioriteetti on liikenteen edellytyksistä huolehtiminen niin rautatie- kuin lentoyhteyksineenkin samoin kuin korkeakoulutuksen ylläpitäminen myös itäisessä Suomessa.
Veikkaisinpa, että valtiosihteerityöryhmä tulee mainitsemaan nämä tulevassa mietinnössään.
Yksi konkreettinen mahdollisuus Itä-Suomen elinkeinojen tukemiseen on tulevan lomakauden matkakohteen valitseminen.
Koronan aikakaudella kotimaan matkailu kuuluu lisääntyneen, ja sopii toivoa, että suuntaus jatkuisi pandemian jälkeenkin.
Itä-Suomi on täynnä hienoja nähtävyyksiä ja elämyksiä.
Joka ei ole laskenut jokiveneellä Lieksan Ruunaankoskea, ei ole vielä kokenut elämänkaaressaan kaikkea olennaista.