Suomen kannattaa hakea Nato-jäsenyyttä nyt

Blogi

Venäjän hyökättyä Ukrainaan sekä Suomi että muut maat ovat joutuneet pohtimaan suhdettaan Venäjään ja asemaansa muuttuneessa tilanteessa.

Venäjä on teoillaan osoittanut, että se ei kunnioita valtioiden itsenäisyyttä ja koskemattomuutta. Euroopan turvallisuustilanne ei ole ollut näin vaikeasti ennakoitava kertaakaan kylmän sodan jälkeen.

Suomessa erityisen ajankohtaisia kysymyksiä ovat oman maanpuolustuksen ylläpito ja kehittäminen sekä kysymys Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Nato-kysymys ei ole mustavalkoinen, eikä Suomen pidä olla sinisilmäinen.  Sekä Natoon liittymiseen että sen ulkopuolella pysymiseen liittyy riskejä.

Kansanedustajien pohdinnassa on korostunut kaksi kysymystä:

1) Kannattaako Suomen muuttaa turvallisuuspoliittista linjaansa liittymällä Natoon ja

2) jos Suomi päättää hakea Nato-jäsenyyttä, mikä on oikea hetki tehdä se?

Täysin varmoja vastauksia ei ole kenelläkään. Emme tiedä varmasti tulevaisuudesta, mutta muuttuneessa turvallisuustilanteessa meidän tulee tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta todennäköisimmin takaavat isänmaamme turvallisuuden parhaiten.

Ennen kaikkea on ajateltava maamme lapsia ja nuoria. On selvää, että Natoon liittyminen antaa Suomelle vahvimmat takuut siitä, että jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi, saamme sotilaallista apua.

Natoon mennään olemaan eikä lähtemään, mutta on tärkeä huomioida myös se, josta ei juuri ole puhuttu: jäsenmaa voi myös erota Natosta. Se tapahtuu jäsenmaan ilmoituksella, ja ero tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksesta. 

Samalla on huomattava, ettei yksikään jäsenmaa ole eronnut Natosta. Nato-ratkaisu on nähty kestäväksi.

Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia ja päätöksiä on tehty aina siinä ajassa ja tilanteessa, jossa on eletty. Nato-optio ja nato-kumppanuuden kehittäminen ovat olleet järkevää varautumista, joka nyt osoittaa tarpeellisuutensa.

Ajattelen, että jos joskus on sellainen tilanne, että Suomen tulee käyttää nato-optio eli mahdollisuus hakea jäsenyyttä, sellainen tilanne on nyt.

Meitä kansanedustajia on pidetty tilanteesta hyvin ajantasalla. Olemme saaneet riittävästi tietoa päätöksemme tueksi. Yhdyn puolustusvaliokunnan eiliseen lausuntoon, jossa todetaan:

”Valiokunta katsoo, että Nato-jäsenyys olisi Suomen turvallisuuden kannalta paras ratkaisu. – – Nato-jäsenyys nostaisi merkittävästi pidäkettä joutua Venäjän aggression kohteeksi ja takaisi kriisitilanteessa Suomen oman kansallisen puolustuskyvyn vahvistamisen liittokunnan merkittävillä sotilaallisilla voimavaroilla. Jäsenyys parantaisi huomattavasti myös Suomen sotilaallista huoltovarmuutta.”

Suomi harjoittaa myös Naton jäsenenä ulkopolitiikkaansa itsenäisesti. Suomen rooli rauhan ja vakauden välittäjänä voi jatkua, vaikka kuulumme puolustusliittoon.

Suomi päättää itse siitä, tuleeko maahamme esimerkiksi Naton joukkoja, pysyviä tukikohtia tai aseistusta. Päätösvalta näistä on ja säilyy yksin Suomella. Varusmiehiä ei lähetettäisi Naton mahdollisiin avunantotehtäviin, ja reserviläisten osallistuminen perustuisi aina vapaaehtoisuuteen.

Suomen tulee jatkossakin huolehtia omasta puolustuksestaan. Viime kuukaudet ovat muistuttaneet, että on ollut viisasta pitää yleinen asevelvollisuus, vahvat ja nykyaikaiset puolustusvoimat ja laaja kansainvälinen yhteistyöverkosto.

Meidän tulee olla varautuneita myös uudenlaisiin uhkiin, kuten kyberuhkiin, joihin kiinnitimme erityistä huomiota viime viikolla liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnossa.

On hyvä, että Ruotsi näyttää tekevän Nato-ratkaisujaan samaan aikaan Suomen kanssa. Jäsenyyden hakeminen yhdessä lisää luottamusta ja vakautta ja todennäköisesti sujuvoittaa prosessia sekä lisää pohjolan yhtenäisyyttä ja helpottaa puolustuksen rakentamista. Tämä on vahvuus sekä Suomelle että Ruotsille.

Arvioiden mukaan Natoon liittyminen on tässä tilanteessa myös taloudellisesti kannattavaa, sillä se parantaa maamme huoltovarmuutta. Syvempi puolustusyhteistyö on taloudellisesti edullisempaa kuin varautuminen enemmän pelkästään omien voimavarojen ja aseistuksen varassa.

Puolustusvaliokunnan mietinnössä todetaan aivan oikein:

”Valiokunta korostaa, että Suomen Nato-jäsenyys on puhtaan puolustuksellinen ratkaisu, eikä ole suunnattu ketään vastaan. Valiokunta yhtyy selonteon toteamukseen siitä, että Suomen tavoitteena on myös Naton jäsenenä ylläpitää toimivia suhteita Venäjään. Toimivan yhteistyösuhteen rakentaminen riippuu ennen kaikkea siitä, miten Venäjä tulee reagoimaan Suomen Nato-jäsenyyteen, ja millaista politiikkaa Venäjä tekisi.”

Kiitän valtiomme ylintä johtoa, tasavallan presidenttiä ja valtioneuvostoa, sekä kollegoitani asiallisesta ja rakentavasta yhteistyöstä turvallisuuteen ja Natoon liittyvissä keskusteluissa. Tähän asti asiat on aikataulutettu viisaasti ja taitavasti.

Tarvitsemme kansallista yhtenäisyyttä. Muistammehan samalla antaa tilaa ja sananvapauden myös niille, jotka ajattelevat turvallisuusratkaisuista eri tavalla.

Tarvitsemme yhteistä työtä ja rukousta rauhan puolesta.