Aluepolitiikka on keskustan valttikortti
Mikä erottaa keskustan muista puolueista? Mikä asia on vain ja ainoastaan keskustan politiikalle omaleimaista? Vastaus on luonnollisesti aluepolitiikka.
Muun muassa tämä kävi ilmi Ajatuspaja Alkion Politiikan keskikenttä- selvitystyössämme.
Yhteiskuntatieteiden tohtori, ministeri Seppo Kääriäisen johdolla pohdimme keskusta- ja liberaalipuolueiden asemaa niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin Euroopassakin. Etsimme eroja ja yhdistäviä tekijöitä, analysoimme yhteiskunnan murrosta, puolueiden roolia ja poliittista ilmapiiriä eri näkökulmista. Loppuraportti julkaistaan lähiaikoina.
Suomen Keskusta on maakuntiin, alueisiin ja kuntiin vahvasti ankkuroitunut liike, jolle paikalliset ja arkiset kysymykset ovat politiikan ydintä.
Luottamus keskustaan on perustunut kautta vuosikymmenten puolueen läheisyyteen, tuttuuteen ja turvallisuuteen – läsnäoloon ihmisten arjessa. Tätä luottamusta on omalta osaltaan vahvistanut Keskustan laaja järjestökenttä paikallistoimijoineen ja vaikuttajineen.
Keskustan linja aluepoliittisissa kysymyksissä tunnetaan, sillä keskustasta muodostui maakuntien yleispuolue jo 1970- ja 1980-luvulla.
Linja on pitänyt, vaikka moni on peräänkuuluttanut puolueen uudistumista ja toivonut maakunta- ja aluetermien poistoa keskustalaisesta sanakirjasta jo pitkään.
Keskustan aluepoliittinen ideologia näkyy kaikessa keskustan politiikassa. Se on ulko- ja turvallisuuspolitiikan, elinkeinopolitiikan, sivistyspolitiikan, talouspolitiikan, ympäristöpolitiikan ja myös sosiaali- ja terveyspolitiikan kehys.
Keskustalaisen aluepolitiikan ydin on, että suurimmat panostukset politiikassa kohdistetaan sinne, missä on tarvetta tasata eroja tai tasapainottaa voimasuhteita. Tämä tekee kokonaisuudesta vahvemman.
Keskustalaisella aluepolitiikalla on ollut kautta historian vaikutusta myös hallituspolitiikkaan.
Aivan viimeisimpänä tuore uutinen, jossa maakuntien korkeakouluille ollaan antamassa uusia koulutusvastuita. Viimeksi joulun alla kulttuuri- ja tiedeministeri Antti Kurvinen kertoi uusien aloituspaikkojen sijoittelusta peräti 21 ammattikorkeakouluun ja 12 yliopistoon. Myös maakunnallisten yliopistokeskusten roolia on vahvistettu.
Aiemmin syksyllä elinkeinoministeri Mika Lintilä kohdisti EU:n rakenne- ja aluepolitiikan varoja erityisesti niille maakunnille, missä on tarvetta turvata rahoituksen tasoa ja kehityseroja.
Keskustalaisella aluepolitiikalla ei ole kuitenkaan tyydytty tasaamaan vain alueiden sisäisiä tai alueiden välisiä eroja, vaan sama ideologia ulottuu ihan Eurooppa- ja maailmanpolitiikan tasolle asti.
Ideologisesti keskustalaisessa aluepolitiikassa on paljon samaa kuin alkiolaisessa köyhän asiassa – yksilöiden välisiä toimeentulon ja hyvinvoinnin eroja tasataan sosiaaliturvalla. Takuueläke on tästä oiva esimerkki.
Vaikka yhteiskunnalliset muutokset kuten väestön ikääntyminen ja alueellinen keskittyminen ovatkin syöneet matkan varrella kannatusta, on asetelma aluevaaliin erittäin herkullinen keskustan näkökulmasta. Nyt puhutaan keskustalaisuuden ytimestä, johon muiden puolueiden tulee ottaa kantaa.
Vaalikeskusteluissa ja vaalikoneissa hyvinvointialueuudistusta on tähän mennessä käsitelty pääasiassa kahden kokonaisuuden kautta: palveluiden keskittäminen versus hajauttaminen sekä julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö. Molemmat liittyvät luonnollisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämiseen.
Keskustelun ja poliittisen agendan sivuroolissa ovat olleet muun muassa maakuntavero ja demokratian toteutuminen.
Keskustalla on palvelujen järjestämiseen vahva, ideologinen ja sen myötä myös uskottava linja, joka voi osoittautua vaalien valttikortiksi: vahvistamme lähipalveluita ja turvaamme jokaiseen kuntaan vähintään yhden sote-palvelupisteen. Tämä on toteutettavissa julkisen-, yksityisen- ja järjestösektorin välisellä yhteistyöllä.
Tässä asetelmassa on hyvää myös se, että keskusta on galluppien perusteella haastaja eikä ennakkosuosikki. Keskusta tarjoaa uskottavan vaihtoehdon keskittämisen ideologialle.
Keskustaa on vaaleissa tähän asti ideologiatasolla päässyt haastamaan uskottavasti vain gallupsuosikki kokoomus ja silläkin on haasteita uskottavuudessa viime hallituskaudelta.
Muille puolueille haastaminen on ollut yllättävänkin vaikeaa. Pienenä poikkeuksena on toki vasemmistoliitto, joka puhuu maankattavista palveluista, mutta joka etsii yhä henkistä paikkaansa alueiden puolueena, vaikka kannatusperusta on todellisuudessa suurimmissa kaupungeissa.
Puolueiden menestyminen lähtee asianomistajuudesta, kuten politiikantutkija Jenni Karimäki 23.10.2021 Ajatuspaja Alkion järjestämässä seminaarissa ”Missä olet Keskusta?” totesi.
Keskustalla on aluepolitiikkaan ja tätä kautta myös aluevaaleihin vahva asianomistajuus. Avaimet tammikuun aluevaalimenestymiseen on nimittäin taottu jo keväällä 1973:
”Kussakin maakunnassa on maakunnan väestön tarpeita ajatellen pyrittävä tasapainoisen keskusverkon kehittämiseen. Jokaisen tulee saada lähietäisyydeltä päivittäin tarvittavat palvelukset. Eriytyneempien palvelusten tulee olla kohtuullisen välimatkan ja hyvien liikenneyhteyksien päässä sijaitsevassa kuntakeskuksessa.” (Keskustapuolueen aluepoliittinen ohjelma 1973, hyväksytty Rovaniemen puoluevaltuuskunnassa 14.-15.4.1973).
Vaalimenestys on enää tekemistä vailla.
