Euroopan keskuspankki pelaa uhkapeliä

Euroopan keskuspankki aikoo jatkaa määrällistä elvyttämistä. Syynä on se, että inflaatio on jäämässä reilusti alle tavoitteena olevan 2 prosentin.

Kun euro otettiin käyttöön, mukaan tuli liian erilaisia kansantalouksia.

Kestävin olisi ollut mm. Wolfgang Schäublen esittämä ratkaisu, jonka mukaan yhtenäisvaluuttaan olisi aluksi tullut vain viisi valtiota, Saksa, Ranska ja Benelux-maat. Muut EU-maat olisivat käyttäneet euroa kansallisten valuuttojen rinnalla.

Keskenään hyvin erilaisten kansantalouksien välille syntyy yhtenäisvaluutassa väistämättä suuria taloudellisia eroja. Jotkut menettävät kilpailukykyään suhteessa muihin jäsenmaihin ja velkaantuvat.

Kilpailukyvyn palauttamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi on vain yksi keino: sisäinen devalvaatio ja menojen leikkaaminen.

Murheellisin osoitus euroalueen valuviasta on Kreikan ja muiden eteläisten jäsenmaiden kohtalo. Euroalueen puitteissa ne saivat lähes rajattomasti edullisia lainoja. Talous ylikuumeni ja kilpailukyky heikkeni entisestään. Tuloksena olivat velkakriisi, kovat leikkaukset ja sietämätön työttömyys.

Suomen kohtalo oli toisenlainen.

Suomen kansantalous on hyvin riippuvainen viennistä ja valuuttamme dollarikurssista. Kun euro aluksi devalvoitui 50 prosentilla, taloutemme ylikuumeni. Sitten tuli 100 prosentin revalvaatio ja euron dollarikurssi nousi sietämättömäksi juuri kansainvälisen finanssikriisin ja laman alkaessa.

Samaan aikaan toteutettiin holtiton tulopoliittinen ratkaisu, jolla palkkoja nostettiin kautta linjan 10 prosentilla. Julkisen talouden alijäämät kasvoivat ja kilpailukyky heikkeni entisestään.

Vuodesta 2008 lähtien Ruotsin kansantalous on kasvanut 8 prosentilla ja Suomen supistunut 6 prosentilla.

On sanottu, ettei tämä ero johdu eurosta, vaan siihen ovat vaikuttaneet Nokian romahtaminen ja venäjänkaupan supistuminen. Tosiasia kuitenkin on, että se johtuu lähes kokonaan eurosta.

Osa on suoraa seurausta epäedullisesta valuuttakurssista, osa siitä, että yhtenäisvaluutan vuoksi Suomi ei voinut sopeutua mm. Nokiasta, venäjänkaupasta ja tuloratkaisusta aiheutuneisiin shokkeihin. Kelluva oma valuutta olisi devalvoitunut ja kilpailukyky olisi säilynyt.

Euroalueen kriisimaissa toteutettavat sisäiset devalvaatiot ja julkisen talouden leikkaukset johtavat väistämättä inflaation hidastumiseen ja jopa deflaatioon.

On toivoton tehtävä ylläpitää 2 prosentin keskimääräistä inflaatiota, kun se on valtaosassa euroalueen maista painunut nollaan tai jopa sen alapuolelle.

Yrittäessään toteuttaa inflaatiotavoitettaan Euroopan keskuspankki pelaa kovaa uhkapeliä.

Rahapoliittinen elvytys kasvattaa euroalueen maiden yhteisvastuuta. Jos käy huonosti, lasku lankeaa jäsenmaiden keskuspankeille ja lopulta niiden veronmaksajille.

Euroopan keskuspankin inflaatiotavoite toteutuu, jos Suomi ja muut kriisimaat eroavat euroalueesta.

Eroavienkin maiden kansantaloudet alkavat kasvaa ja nekin palaavat terveen inflaatiovauhdin oloihin. Kaikki hyötyvät.