Viljelijöiden traktorimarssi oli vaikuttava mielenilmaus
Suomalaisten maanviljelijöiden traktorimarssi perjantaina Helsinkiin oli puhutteleva ja mieliä liikuttanut mielenilmaus.
Siksi se ei voinut olla myöskään vaikuttamatta.
Mielenilmaus oli järjestetty oikean asian puolesta, oikeaan aikaan ja vielä hyvällä tavalla. Rähinää ja ylilyöntejä ei ollut. Tämä näkyi julkisuudessa monin tavoin myönteisesti.
Mediakin oli – ainakin tällä kertaa – ymmärtäväinen.
Tuottajien ahdinko tuli voimakkaasti esiin.
Eikä ihme. Yksikään suomalainen ei hyväksy sitä, että kovan työn palkanmaksu siirretään noin vain, pelkällä byrokratian ilmoituksella, kuukausien päähän.
Tätä saattoi tapahtua takavuosina Venäjällä, mutta nykypäivän Suomessa sellaista ei voi mitenkään hyväksyä.
Tietysti aina on niitä, joille maataloustuet ovat punainen vaate ja niitäkin, jotka menettävät malttinsa, kun mainitaan sana ”suomalainen maanviljelijä”.
Mutta yhä useampi ymmärtää, että ilman suomalaisia maataloustuottajia ei olisi kotimaisia elintarvikkeita eikä suomalaista ruokaa – eikä myöskään niitä satoja tuhansia työpaikkoja, jotka elintarvikeala tarjoaa.
Joskus ääntä on kovennettava, että se kuuluu.
Mielenilmaus haki ja sai suomalaisten sympatioita, mutta sen kova kärki kohdistui valtiovaltaan.
Valtio on ollut sopijaosapuoli, kun EU:n tukipolitiikasta on päätetty. Valtiovalta on siten sopijapuoli myös tuottajiin päin. Siksi valtiovallalla on vastuu siitä, että EU-sopimukset pidetään.
Maatalousministeri Kimmo Tiilikainen ymmärsikin tämän ja teki sen, mikä oli vielä tehtävissä.
Tukimaksujen viivästymisen pääsyyllinen, Maaseutuvirasto, otettiin ministeriön tiukkaan valvontaan, ja sen ylijohtaja hyllytettiin.
Ministeri ilmoitti vielä päättäneensä kutsua ruokamarkkinoiden osapuolet keskustelemaan tilanteesta, joka uhkaa koko suomalaista alkutuotantoa.
Tästä keskusteluyhteydestä aiotaan säännöllistä – ja vielä niin, että ministeri on mukana.
Hyviä uutisia siis. Mutta niin pitää ollakin.
Jos sellainen hallitus, jossa keskusta on pääministeripuolue, ei pysty parempaan kuin mitä on nähty, asiat ovat tosi huonosti.
Joskus ääntä on kovennettava, että se kuuluu.
