Veikkauksesta tuli pääministerille ja hallitukselle paha päänsärky
Veikkauksen tulot ovat viime vuosina laskeneet rajusti. Syitä on monia.
Veikkaus on poliitikkojen toimesta pyrkinyt aktiivisesti vähentämään pelihaittoja. Pelaajien tunnistamista on lisätty ja peliautomaattien määrää on vähennetty merkittävästi. Korona-aika on vain vahvistanut tätä kehitystä.
Veikkauksen toimet selittävät vain osan satojen miljoonien eurojen tiputuksesta. Monet suomalaiset pelaajat ovat siirtynyt verkossa toimivien ulkomaisten vedonlyöntiyhtiöiden asiakkaaksi. Näiden yhtiöiden palveluita käyttävien pelaajien tuotot menevät ulkomaille, mutta haitat jäävät Suomeen.
POLIITIKOT puolueesta riippumatta iloinneet pelihaittojen vähentymisestä. Kun peliautomaatit ovat olleet koronan takia kokonaan kiinni, peliongelmaisten haitat ovat pienentyneet.
Tällä kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa. Parhaimmillaan yli miljardia euroa vuodessa tulouttavan Veikkauksen rahoista nauttivat monet kulttuuri-, sosiaali- ja liikuntajärjestöt. Näille toimijoille Veikkauksen rahat ovat elintärkeitä.
Hallitus päätti viime keväänä kehysriihessä, että valtio ei kata Veikkauksen alenevia tuottoja vuonna 2022 enää täysimääräisesti. Nyt tästä päätöksestä on syntynyt outo sotku, jonka keskiössä on pääministeri Sanna Marin (sd.).
Syystä tai toisesta pääministeri on ryhtynyt avoimesti vastustamaan hallituksen keväällä tekemää päätöstä. Pääministerin ulostulon seurauksena tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.) on joutunut ikävään välikäteen.
Kurvinen on puolustanut hallituksen päätöksiä, kuten ministerin kuuluukin. Hän ei paennut vastuutaan tai yrittänyt vierittää ikäviä päätöksiä muiden harteille ankarasta julkisesta paineesta huolimatta.
Hallitusta ei voi johtaa kuin huutokauppaa. Sovituista asioista on pidettävä kiinni julkisesta paineesta huolimatta.
VALTION menojen leikkaaminen ei ole koskaan miellyttävää puuhaa. Ikäviä päätöksiä ei voi kuitenkaan venyttää loputtomiin.
Tämä koskee myös Veikkausta. Yhtiön ongelmat eivät katoa silmiä ummistamalla tai viivytystaistelulla.
Veikkaustulojen pienentyminen on tosiasia. Hallituksen on varauduttava siihen, että sen tulot pienentyvät vuositasolla pahimmillaan jopa 400 miljoonalla eurolla. Summa on valtava. Sen kompensoiminen kokonaan veronmaksajien pussista on erittäin vaikeaa.
Veikkaustulojen alentumisesta syntynyt kohu on ymmärrettävä. Kulttuuriala on kärsinyt koronasta erittäin paljon. Tästä syystä veikkausrahojen pienentyminen tuntuu erityisen pahalta.
Pääministerin ilmoitus kulttuurileikkausten perumisesta on tätä taustaa vasten ymmärrettävää. Hallituksen toimintakyvyn ja Marinin oman uskottavuuden kannalta tilanne on päinvastainen. Jo tehtyjen päätösten peruminen nakertaa pääministerin johtajuutta.
HALLITUSTA ei voi johtaa kuin huutokauppaa. Sovituista asioista on pidettävä kiinni julkisesta paineesta huolimatta. Pääministerin on oltava enemmän huolissaan hallituksen toimintakyvyistä kuin omasta imagostaan.
Hallitus on sitoutunut ensi vuoden talouskehyksiin. Ensi vuodelle varatut valtion rahat on siis jo jaettu ja jyvitetty eri ministeriöiden kesken. Rahojen löytyminen jo sovittujen leikkausten peruuttamiseen ei ole helppo tehtävä.
Hallituksen jatkon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Veikkaus-saaga saadaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Uutta samanlaista näytelmää hallitus ei enää tarvitse. Siksi samalla on sovittava pelisäännöistä. Ensimmäiseksi on syytä sopia, että sovituista päätöksistä pidetään kiinni, olipa julkinen paine millainen tahansa.
Johtajuutta ei voi ostaa. Se pitää ansaita.
