Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin repii kansankirkkoa
Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on hallinnut viime kuukaudet evankelisluterilaiseen kansankirkkoon liittyvää uutisointia.
Kirkolle tekee tämän asian erityisen hankalaksi se, että jokainen yksittäinen uutinen johtaa säännönmukaisesti eropiikkiin. Viimeksi sen sai aikaan kansanedustaja Päivi Räsänen moittimalla kirkon osallistumista Helsingin Pride-tapahtumaan.
Pride herätti kipakkaa keskustelua myös kirkon sisällä. Esimerkiksi Oulun piispa Jukka Keskitalo kyseli, millä valtuuksilla kirkkohallituksen kansliapäällikkö ja johtoryhmä tekivät päätöksen osallistumisesta.
Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen on jakanut kirkkoa jo vuosien ajan.
Avioliittokysymyksessä tapahtui yllättävä käänne kesäkuussa, kun Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Oulun tuomiokapitulin varoituksen samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille.
Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan kirkko ei ole rajannut vihkimistä sen jälkeen kun eduskunta antoi lailla avioliitto-oikeuden samaa sukupuolta oleville.
Hallinto-oikeuden mukaan tuomiokapituli ei voi päättää avioliitto-oikeuden rajaamisesta vain eri sukupuolta oleville. Rajaus pitäisi tehdä kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä.
Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttaminen vaatii kirkolliskokouksen kolmen neljäsosan määräenemmistön päätöstä. Tällaista enemmistöä ei ole näköpiirissä sen paremmin samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen hyväksymiselle kuin sen kieltämisellekään.
Kirkolliskokouksen olisi hyvä tehdä selkeä ratkaisu mahdollisimman pian.
Jos hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, lopputulosta voi pitää erikoisena. Samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen tulisi käytännössä mahdolliseksi maallisen oikeuden päätöksellä. Se näyttää olevan vastoin sitä, mitä eduskunta päätti hyväksyessään kansalaisaloitteen pohjalta avioliittolain muutoksen vuonna 2014.
Eduskunnassa todettiin moneen kertaan, että kirkko saa edelleen itse päättää, ketä se vihkii. Jo vuonna 1987 voimaan tulleen lain mukaan ”kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan”.
Asian käsittely jatkuu, sillä Oulun tuomiokapituli on päättänyt valittaa asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Kirkon kannalta onnettomin lopputulos olisi se, että päätöksenteko samaa sukupuolta olevien vihkimisestä jäisi juridisten tulkintaoperaatioiden jälkeen yksittäisten pappien vastuulle.
Tilanne ei paljon parane, vaikka korkein hallinto-oikeus kumoaisi hallinto-oikeuden päätöksen. Sen jälkeen käytäntö tulisi todennäköisesti vaihtelemaan eri puolilla maata hiippakuntarajojen mukaan. Jotkut piispat ja tuomiokapitulit antaisivat rangaistuksia homopareja vihkiville papeille, toiset eivät.
Kirkon ylimmän päättävän elimen eli kirkolliskokouksen olisi hyvä tehdä selkeä ratkaisu suuntaan tai toiseen mahdollisimman pian. Muutoin eivät kohu-uutiset ja eropiikit lopu.
Oikaisu klo. 14.24:Tässä pääkirjoituksessa väitettiin aiemmin virheellisesti, että eduskunta olisi hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2016. Tämä avioliittolain muutos hyväksyttiin jo vuonna 2014. Vuonna 2016 tuli voimaan laki, joka mahdollisti aiemmin rekisteröityjen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden muuttamisen avioliitoksi.
Edelleen pääkirjoituksesta sai käsityksen, että uskonnollisten yhdyskuntien oikeus päättää avioliittoon vihkimisen ehdoista olisi tullut lakiin vasta samassa yhteydessä kun samaa sukupuolta olevien liitot sallittiin. Tämä määräys kirjoitettiin kuitenkin avioliittolakiin jo vuonna 1987.