Puun tuonti on loppunut Venäjältä, ja sen korvaamisesta tulee vielä ankara keskustelu
Venäjän hyökkäys Ukrainaan lopetti nopeasti puun tuonnin Venäjältä Suomeen.
Itärajan yli on tuotu kymmenisen prosenttia teollisuuden puuntarpeesta, yli yhdeksän miljoonaa kuutiota.
Miten aukko katetaan?
Asiasta ei ole vielä puhuttu julkisuudessa kovinkaan paljon. Linjanäkemyksiä on kuitenkin jo esitetty:
Kaikki teollisuuden tarvitsema puu löytyy kotimaan metsistä, ja se on saatavissa normaalisti markkinoilta ostamalla, sanoo MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola (MTK:n tiedote 9.3.).
Venäjältä tuotua puuta ei voida korvata hakkaamalla metsää Suomessa, oli Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen vastaus Suomi Areenan metsäkeskustelussa (HS 12.7.).
Metsäteollisuus on ollut sanomisissaan vielä varovainen.
SUOMEN luonnonvarakeskus (Luke) laskee, että Suomessa hakattiin viime vuonna 76 miljoonaa kuutiometriä puuta. Luken mukaan kestävä aines- ja energiapuun hakkuukertymä on nykyvuosina keskimäärin 80,5 miljoonaa kuutiota runkopuuta vuodessa.
Aukkoa siis on – ainakin siihen asti, kunnes Metsä Groupin Kemin tehdas valmistuu. Se tarvitsee neljä miljoonaa kiintokuutiota vuodessa.
Jos koko Venäjän tuonnin tyrehtyminen korvattaisiin hakkuilla Suomessa, puun vuotuinen tarve voisi Kemin tehtaan jälkeen olla 90 miljoonaa kuutiota.
Metsien vuotuinen kasvu on tosin paljon enemmän, 103,5–108 miljoonaa kuutiota, siitä riippuen, mitä lukuja halutaan käyttää.
Mutta kaikki kasvu ei ole tietenkään hakkuukelpoista. Mukana ovat esimerkiksi suojelualueet ja nuoret metsät, joissa ei hakattavaa vielä juuri ole.
METSÄTEOLLISUUS hankkii puunsa sieltä, mistä saa sopivimmin. Tuoda voi muualtakin kuin Venäjältä. Mutta sota vaikuttaa hankintaan koko Itämeren alueella.
Ja sen ymmärrämme, että jos puu hankitaan kotimaasta, puunhankinnan rahavirrat ja työpaikat jäävät Suomeen.
Mutta ylitämmekö kestävän hakkuutason, jos Venäjän tuonti korvataan Suomesta? Miten käy hiilinielumme ja Suomen ilmastotavoitteiden? Pitäisikö hakkuita kotimaassa siis rajata?
Siinä pääkysymyksiä, joita voi sitten höystää näkemyksillä metsien monimuotoisuudesta, metsäteollisuuden työpaikoista, suojelutarpeista, vientimiljoonista…
Sitäkään emme tiedä, onko venäläisen puun tuonnissa vain väliaikainen katkos, vai sulkeutuiko raja pakotteiden takia vuosiksi.
Riippuvuus Venäjästä niin energia- kuin raaka-ainemarkkinoillakin on katkaistava. Se on moraalinen velvollisuutemmekin. Siinä metsät tarjoavat osaratkaisun.
KOVIN argumentti edelleen on, että puu on uusiutuva luonnonvara. Sillä korvataan yhä enemmän fossiilisia raaka-aineita.
Varsinkin energiaperuste on nyt vahva. Keski-Eurooppa on sellaisen energiakriisin kynnyksellä, että siellä joudutaan ottamaan uudelleen käyttöön pahimpiin päästölähteisiin kuuluva kivihiili.
Liittokansleri Olaf Scholz kertoi viikonvaihteessa, että Saksa ottaa käyttöön jo suljetut kivihiilivoimalat sekä öljyllä toimivat voimalat välttääkseen energiapulan.
Suomessakin poltettaneen ensi talvena taas enemmän turvetta, vaikka sitäkään ei lueta uusiutuvaksi luonnonvaraksi.
Mutta riippuvuus Venäjästä niin energia- kuin raaka-ainemarkkinoillakin on katkaistava. Se on yleinen eurooppalainen kanta ja moraalinen velvollisuutemmekin. Siinä metsät tarjoavat osaratkaisun.
Sitäkin sopii edelleen kysyä, eikö metsäteollisuutta kannata harjoittaa erityisesti Suomessa, missä tuotantoa hoidetaan vastuullisesti ja metsää aina uudistaen? Jos metsää ei hakata Suomessa, sitä hakataan jossain muualla.
Niinkin voidaan ajatella, että venäläinen puu, jota ei hakata nyt Suomeen vietäväksi, jatkaa kasvamistaan hiilinieluna. Muita markkinoita sille on nyt vaikea löytää.
Totta on vielä sekin, että ilman metsäteollisuutta taistelu ilmastonmuutosta vastaan hävitään varmasti.