Oli suurten uutisten päivä

Tiistai oli suurten uutisten päivä suomalaisessa politiikassa. Keskustan tulevaisuutta uutiset selvittivät, mutta uuden hallituksen muodostajan työ kävi entistäkin hankalammaksi.

Juha Sipilän päätöksessä ei oikeastaan ollut ihmettelemistä, ei edes sen nopeudessa. Hän ei ole vatuloinut ennenkään. Hänen analyysinsä onkin insinöörimäinen ja suoranuottinen:

”Vaalitulos ei jätä minulle mahdollisuuksia. Puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministeri kuluvat nopeasti puolueensa keulakuvina. Näin on käynyt minullekin.”

”Vaalitulos ja kansanliikkeen voima eivät ole koskaan yhdestä henkilöstä kiinni, mutta yksi ihminen voi hidastaa sen voimaantumista.”

Näin Sipilä kirjoitti blogissaan tiistaina – eikä siihen ole paljon vastaan sanomista.

Sipilän päälle on kaadettu niin paljon törkyä, että sen alta ei enää erotu paras pääministeri aikoihin, pääministeri, jonka johdolla Suomi pantiin kuntoon, ja pääministeri, jonka johdolla suuret lupaukset pidettiin.

Sipilää on paneteltu ja lyöty epäoikeudenmukaisesti. Hän teki työtään itseään säästämättä ja yhteisesti sovittujen päätösten mukaan. Mutta mustamaalaus ja suoranaiseksi hurmokseksi muuttunut ajojahti tehosivat. Suuri osa suomalaisista halusi unohtaa sen, mistä Sipilän hallitus Suomen pelasti.

Kun Sipilän hallitus aloitti, Suomi oli Kreikan tiellä, ja kansalaisilla oli vain yksi toive: ”Tehkää jotain.”

Sipilä teki. Mutta kiittämättömyys on maailman palkka.

Sipilää on kiittäminen siitäkin, että hän ei jäänyt odottelemaan. Hän tiesi, mitä keskusta nyt tarvitsee.

On varmaa, että keskustaväki ei olisi osoittanut Sipilälle ovea. Mutta on silti myös totta, että vain puheenjohtajan vaihdos antaa keskustalle mahdollisuuden uuteen, nopeaan ja innostavaan alkuun.

Sipilää on kiittäminen siitäkin, että hän ei jäänyt odottelemaan. Hän tiesi, mitä keskusta nyt tarvitsee. Mutta samalla hän ilmoitti – kuin rakkaudentunnustuksenaan – että ei hän mihinkään katoa:

”Puolueen puheenjohtajana minun vastuuni on joka tilanteessa ajatella ja vaalia Keskustan etua. Tulen jatkossakin toimimaan puolueen hyväksi kaikissa niissä tehtävissä, joita saan hoitaa.”

Tuskin häneltä enempää voi enää vaatia.

Päivän toinen keskustauutinen oli viesti hallitusspekulanteille. Keskustan puoluehallitus näet ilmoitti, että ”kansa on osoittanut keskustalle suunnan oppositioon”.

Tässäkään ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Vain keskusta hävisi vaaleissa – ja hävisikin peräti 18 paikkaa. Kaikki muut puolueet joko voittivat tai pysyivät entisissä lukemissaan.

Kyllä keskusta on nyt vastuutaan kantanut.

Tiistaipäivän kommentaattorit näyttivät suhtautuneen hieman epäuskoisesti puoluehallituksen ilmoitukseen. Se pitikin sisällään toteamuksen, jonka mukaan ”kynnys hallitukseen lähtemiselle on suuren vaalitappion jälkeen korkea”.

Sen jälkeen puoluehallitus ilmoittaa, että keskusta lähtee hallitukseen vain sellaisen hallitusohjelman pohjalta, joka on suunnilleen sama kuin keskustan vaaliohjelma.

Jos puoluehallituksen tiukka linjaus toteutuu, se merkitsee käytännössä sitä, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ei saa enemmistönhallitusta kokoon ilman perussuomalaisia tai kokoomusta.

Mutta politiikka on myös sopimisen taidetta.