Nimekäs joukko vetoaa Euroopan pelastamiseksi populismilta – ja tätä vetoomusta kannattaa kuunnella

Pääkirjoitus

Kun maailmankuulujen kirjailijoiden, historioitsijoiden ja filosofien joukko vetoaa liberaalin ja demokraattisen Euroopan puolesta, viestissä on erityistä kantavuutta.

Kirjailijoilla, filosofeilla ja historioitsijoilla on yhteisiä tehtäviä. He katsovat ja näkevät sukupolvien yli. He säilyttävät ihmiskunnan muistia. Ja he tulkitsevat tapahtumien kulkua.

Siksi on hyvä pysähtyä ja kuunnella, mitä 30 kirjailijaa, historioitsijaa ja filosofia 21 eri maasta varoittaa. Onhan mukana monta Nobel-kirjailijaa ja muuta Suomessakin tunnettua ja tunnustettua vaikuttajaa.

Heidän mielestään ”ajatus Euroopasta on murenemassa silmiemme edessä”. Syynä tähän ovat populismi ja totalitaaristen arvojen nousu.

”Väärät profeetat hyökkäävät Eurooppaa vastaan. He ovat humaltuneet omasta katkeruudestaan ja hurmioituneet mahdollisuudestaan nousta parrasvaloihin.

Jos emme vastaa kansallismielisyyden ja identiteettipolitiikan vyöryyn uudella aktivismin hengellä, jäämme katkeruuden ja vihan jalkoihin”, julistuksessa sanotaan.

Jokainen tietää, mihin kannanotossa viitataan.

Populistiset ja jopa totalitaariset arvot ovat osa muutaman EU-maan hallituspolitiikkaakin. Yhdysvallat eristäytyy. Kanaaliin näyttää nousevan uusi muuri. Muissakin maissa – myös Suomessa – erilaiset populistiryhmät ovat nostaneet päätään.

Silti maailma tarvitsisi nyt enemmän yhteistyötä kuin ehkä koskaan.

Mutta liberaalit ja demokraattiset arvot ovat vetoomuksen allekirjoittajien mukaan suuremmassa vaarassa kuin kertaakaan sitten toista maailmansotaa edeltävän vuosikymmenen.

Kuten muistetaan, toista maailmansotaa edeltänyt vuosikymmen nosti Hitlerin valtaan Saksassa ja vahvisti totalitarismia laajasti vanhalla mantereella. Jopa Suomessa yritettiin matkia eurooppalaista fasismia.

Emme kai me sellaisten aikojen paluuta halua?

Siksi arvostetun ryhmän viestiä kannattaa kuunnella. He kannustavatkin taistelemaan eurooppalaisten arvojen puolesta.

Huomionarvoista on sekin, että kirjoittajat kutsuvat itseään ”eurooppalaisiksi patriooteiksi”, joita on enemmän kuin yleensä arvellaan. He ovat vain liian usein hiljaa.

”Patriootti” ei ole siis varattu kansallismieliseen käyttöön. ”Patriootti” voi olla myös liberaali ja demokraatti – ja ehkä juuri hän. Ainakin sellainen ”patriootti”, joka ajattelee olevansa kansallisuutensa perusteella parempi kuin muut, on vain populismin ja totalitarismin uhri.

Populismi tarjoaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Mutta niitä ei ole.

Mutta populismi on lähellä meitä kaikkia. Sen tuntee ennen muuta siitä, että se tarjoaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Siksi se on myös demokratian vihollinen.

Tällaisia ratkaisuja kun ei ole.

Demokratiassa on päinvastoin sallittava kaikki mielipiteet – ja rakennettava kehitystä yhdessä, kaikkien mielipiteiden pohjalta.