Maakuntavaalit tulevat, mutta miten äänestetään?

Tulevissa maakuntavaaleissa tulisi harkita vakavasti listavaalin käyttöönottoa, ehdotti keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen Suomenmaan haastattelussa viime viikolla (27.11.).

Ehdotusta ei kannattaisi kuopata noin vain. Onhan sen esittäjä nykypoliitikkojemme kokeneimpia, entinen keskustan puheenjohtaja ja pääministeri.

Maakuntavaali on uusi vaali. Siitä ei vielä ole päätetty juuri muuta, kuin että se järjestetään 18 itsehallintoalueella eli 18 maakunnassa.

Vaalissa kansalaiset valitsevat maakunnan päättäjät todennäköisesti maakuntavaltuustoksi nimettävään luottamuselimeen.

EU-vaalissa sekä eduskunta- ja kunnallisvaalissakin Suomessa on käytössä ”listavaali”. Se on kuitenkin avoin.

Puolueet ja muutkin organisaatiot asettavat ehdokkaat, mutta äänestäjät määräävät vaaliuurnilla heidän järjestyksensä.

Äänestäjä äänestää sekä listaa että ehdokasta, vaikka yleensä puhummekin ”henkilövaalista”.

Vanhanen harkitsisi suljettua listavaalia. Siinä äänestäjä äänestää vain ehdokaslistaa.

Puolueet ja muut vaaliin osallistuvat organisaatiot asettavat ehdokkaat läpimenojärjestykseen. Valituiksi tulee niin monta ehdokasta listan kärjestä kuin puolueen äänimäärä edellyttää.

Suljettua listavaalia – toiselta nimeltään ”pitkiä listoja” – on helppo sekä puolustaa että vastustaa.

Tämä vaalitapa vähentäisi ennen muuta rahan valtaa. Nyt ehdokkaan lompakon paksuus antaa liikaa etua. Myös erilaiset julkkisehdokkaat menettäisivät arvoaan.

Jos puolueet panisivat itse listansa järjestykseen, maakuntien eri osat voitaisiin huomioida.

Avoimessa vaalissa suurten kaupunkien ehdokkailla on paremmat lähtökohdat. Ne voisivat saada yliedustuksen.

Kun suljettu listavaali käytäisiin ennen muuta puolueiden välillä, aatteelliset erot korostuisivat. Tämä edellyttäisi maakunnallisia vaaliohjelmia. Suljetut listat voisivatkin edistää maakunnallista ajattelutapaa.

Tärkein vastaväite liittyy kansalaisten vaikutusvaltaan. Vanhasen malli voisi vähentää äänestysaktiivisuutta ja kiinnostusta koko vaalia kohtaan.

Sitä olisi helppo moittia siitä, että ehdokkaista päätetään pienessä piirissä ja kansalaisilta viedään näin valinnanvapaus.

Mutta Vanhasen malli antaisi myös puoluedemokratialle lisävastuuta. Puolueiden piirijärjestöt joutuisivat kovan työn eteen, kun niiden pitäisi panna ehdokkaansa järjestykseen.

Olisi varmaankin pakko löytää jäsenäänestyksen tapaisia malleja ehdokaslistan laatimiseksi.

Pienillä puolueilla tämä olisi vaikeampaa.

Sitäkin on lupa kysyä, menevätkö kansalaiset sekaisin, jos eri vaaleissa on erilaisia vaalitapoja.

Kysymys olisi vielä tärkeämpi, jos yritettäisiin suljetun ja avoimen listavaalin yhdistelmää. Sellainen on esimerkiksi Ruotsissa.

Ruotsissa ehdokkaat valitaan puolueen asettamassa järjestyksessä, paitsi jos joku saa yli kahdeksan prosenttia puolueen äänistä. Hän ohittaa silloin puolueen asettaman järjestyksen.

Muitakin argumentteja puolesta ja vastaan varmasti löytyy. Nyt onkin keskustelun aika.

Eduskuntavaalin tai kunnallisvaalin vaalitapaa on turha yrittääkään muuttaa, mutta maakuntavaalissa ollaan vielä aivan uuden edessä.