Maakuntauudistus siirtää poliittiset himmelit historiaan
Julkisessa keskustelussa maakuntauudistusta on moitittu rankasti. Sen on väitetty olevan keskustalaisten juoni alueellisen vallan pönkittämiseksi.
Tällaisilla väitteillä ei ole pohjaa. Maakuntauudistus todellisuudessa vähentää ja selkeyttää julkista hallintoa.
Suomessa on tällä hetkellä 428 erilaista hallinnollista yksikköä hoitamassa julkisen sektorin tehtäviä.
Tähän joukkoon kuuluu muun muassa 190 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiota, 62 ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta, 56 maaseutuhallintoa, 18 maakuntaliittoa, 15 ELY-keskusta, 15 TE-toimistoa ja kuusi aluehallintovirastoa.
Jatkossa nämä kaikki hallinnolliset yksiköt siirretään 18 maakunnalle. Ylintä valtaa niissä käyttävät vaaleilla valitut valtuutetut.
Väitteet, että maakuntauudistus luo uutta hallintoa vanhan päälle ja lisää julkisia kustannuksia, ovat poliittista propagandaa.
Tosiasioiden valossa on vaikea ymmärtää maakuntauudistukseen kohdistuvaa suurta kritiikkiä.
On selvää, että uudistukset ottavat aina oman aikansa ja niiden toteuttamiseen sisältyy riskejä. Valitettavasti se vaihtoehto, että ei tehdä mitään, ei tilannetta paranna – päinvastoin.
Kaiken hämmentämisen ja vastustamisen keskellä ovat tahtoneet unohtua nykyisen mallin ongelmat.
Suomessa on yritetty järkeistää julkista sektoria, johon myös sosiaali- ja terveyshuolto kuuluu, kohta kaksi vuosikymmentä.
Hallitus toisensa jälkeen on etsinyt toimivaa mallia. Valtavan paperipinon lisäksi käteen ei ole jäänyt muuta kuin roppakaupalla kokemusta.
Kaiken hämmentämisen ja vastustamisen keskellä ovat tahtoneet unohtua nykyisen mallin ongelmat. Samoin se, että kaikki poliittiset puolueet pitävät uudistusta tärkeänä.
Kun vastustaa jotakin, olisi hyvä esittää oma vaihtoehto. Vaihtoehtoisista malleista on ollut huutava pula. Huuto on ollut sitäkin kauheampaa.
Harva muistaa tai haluaa muistaa, että perustuslakivaliokunnan kesällä antamassa lausunnossa todetaan yksiselitteisesti, että ”uudistus on välttämätön, kiireellinen ja tärkeä”.
Perustuslakivaliokunnan kritiikki ei kohdistu maakuntauudistukseen, vaan sote-uudistuksen valinnanvapauteen liittyviin ongelmiin.
Edellinen hallitus yritti toteuttaa sote-uudistuksen keskittämällä toimet suuriin kaupunkeihin. Tämä malli törmäsi perustuslakiin.
Maakuntamalli onkin ainoa, joka on läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulan. Se on myös ainoa kestävä toimintamalli sote-uudistuksen toteuttamiseen.
Maakuntamalli ei ole keskustan malli, vaan se on malli, joka vastaa parhaalla tavalla muuttuvan maailman ja suomalaisten tarpeisiin.
Se sujuvoittaa julkisen sektorin toimintaa, vahvistaa alueellista demokratiaa ja helpottaa ihmisten ja yritysten toimintaa.
