Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita
Hallitus pääsi keskiviikkona kiistanalaisista lakihankkeista sopuun. Osa hankalista lakiesityksistä jää käsittelemättä. Tähän joukkoon sisältyvät muassa ruuhkamaksut, tutkimus- ja kehitystoiminnan verovähennys, arvonnousuvero, ansionsidonnaisen työttömyysturvan euroistaminen ja alueellinen opintolainahyvitys.
Eduskunnan käsittelyyn sen sijaan menevät sote-rahoituksen muutokset, biopolttoöljyn käytön edistäminen sekä ristiriitaa herättänyt saamelaiskäräjälain uudistus.
Hallituksen päätös karsia eduskuntaan vietäviä lakiesityksiä ei ole ennenkuulumatonta. Tällainen toiminta on vaalikauden loppusuoralla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Etukäteen oli selvää, että eduskunta ei ehdi käsitellä kaikkia hallituksen valmistelemia lakiesityksiä.
Yksikään hallituspuolue ei voi yksin päättää, mitä lakihankkeita viedään eteenpäin ja mitä ei. Kiihkeässä poliittisessa keskustelussa tämä usein unohtuu.
Yhteisymmärryksen löytyminen hallituspuolueiden kesken on hyvä uutinen. Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita. Epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa tämä on tavanomaista tärkeämpää.
Suomen tulevaisuuden kannalta on hyvä, että sillä on toimintakykyinen hallitus vaalikauden loppuun asti. Kuluvan eduskuntaperiodin aikana on nähty, että hallituksen syliin voi tipahtaa isojakin asioita ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia.
Se, että hallituspuolueilla on erilaisia poliittisia painotuksia, ei pitäisi olla kenellekään yllätys.
Hallituskoalitiossa, jossa on useampia puolueita, kompromissien hakeminen on normaalia toimintaa. Yksikään hallituspuolue ei voi yksin päättää, mitä lakihankkeita viedään eteenpäin ja mitä ei. Kiihkeässä poliittisessa keskustelussa tämä usein unohtuu.
Julkisessa keskustelussa keskustalle on asetettu riidankylväjän manttelia. Näin siksi, että puolue on kertonut avoimesti, että sen poliittiset näkemykset poikkeavat joissakin asioissa muiden hallituspuolueiden linjauksista.
Muut hallituspuolueet ovat kritisoineet keskustaa sen omista poliittisista näkemyksistä, joita he itse ovat pitäneet väärinä. Tässä keskustelussa kiistanalaiset asiat ovat monesti jääneet loanheiton varjoon.
Hallituksen kipuilun laittaminen keskustan syyksi osoittaa huonoa arvostelukykyä. Riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta. Yksin on hankala riidellä.
Julkisen keskustelun perusteella voisi helposti vetää sellaisen johtopäätöksen, että hallituksen elämä olisi ollut yhtä riemumarssia, ellei keskusta olisi ollut sotkemassa asioita. Toisaalta opposition mielestä punavihreä hallitus on pitänyt keskustaa kynnysmattona.
Niin on keskusta jyrän alla. Enää puuttuu vain, että joku Helsingin kellokas keksii, että pääkaupungin keskustan vetovoiman hiipuminen on myös keskustan vika.