Kollegoiden arvostuksella on väliä – paras ministeri -titteliä ei saa vahingossa

Ilta-Sanomien vuodenvaihteessa julkaisema ministeripörssi oli keskustalaisten kannalta mieluisaa luettavaa.

Kolmenkymmenen kansanedustajan arvioon perustuvan kyselyn ylivoimainen ykkönen oli peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.).

Kyselyn selvä kakkonen oli oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.).

Kärkikaksikon jälkeen seuraavaksi eniten mainintoja saivat kokoomuksen puheenjohtaja, valtionvarainministeri Petteri Orpo ja keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä.

Kansanedustajakollegat kuvasivat sote-uudistuksesta vastaavaa Saarikkoa asiantuntevaksi, kuuntelevaksi ja inhimilliseksi ministeriksi, joka vastaa asiallisesti ja aidosti hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Kehuja Saarikko sai yhtä lailla opposition kuin hallituksenkin kansanedustajilta.

Toiseksi kyselyssä sijoittunut Antti Häkkänen sai Saarikon tavoin kiitosta asianosaamisestaan ja hyvistä viestintätaidoistaan.

Ministerikyselyn tulosta voi verrata työpaikkojen esimiesarviointeihin.

IS:n kyselyssä oli arvioitavana hallituksen kaikki 17 ministeriä.

Huomionarvoista oli, että myös keskustan muut ministerit pärjäsivät kyselyssä hyvin.

Keskustan kaikki kuusi ministeriä olivat kymmenen parhaan joukossa.

Heikoimmin menestyivät kolme sinisten ministeriä: Pirkko Mattila, Timo Soini ja Sampo Terho.

Kolmikko ei saanut kansanedustajilta yhtään ääntä. Paljon paremmin eivät pärjänneet kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen ja Anne-Mari Virolainen.

Ministeripörssin tuloksilla ei välttämättä ole suurta merkitystä yleisön silmissä. Kyselyn huomioarvo jäikin mediassa varsin vähäiseksi.

Ministereille tällaisella kyselyllä on merkitystä.

Tätä kuvastaa hyvin se, että Saarikko ja Häkkänen olivat molemmat vilpittömän tyytyväisiä kansanedustajakollegoiltaan saamaansa palautteeseen.

Ministerikyselyn tulosta voi verrata työpaikkojen esimiesarviointeihin.

Hyvä arviointitulos kannustaa jatkamaan ministeriä valitsemallaan linjalla, ja huono tulos puolestaan kriittiseen itsearviointiin omista toimintatavoistaan.

Mielenkiintoista on myös se, että kansanedustajat äänestivät kärkikaksikkoon hallituksen nuorimmat ministerit.

Tämä osoittaa, että kollegoiden arvostusta voi nauttia eduskunnassa – toisin kuin yleensä luullaan – myös vähäisemmällä parlamentaarisella kokemuksella.