Inkoon jättihankkeen toteutuminen olisi lottovoitto
Jos joku tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, siihen kannattaa suhtautua suurella varauksella.
Tämä verkossa surfaileville kansalaisille suunnattu neuvo tuli varmasti monelle mieleen viikko sitten, kun Helsingin Sanomat uutisoi suunnitelmista rakentaa Inkooseen päästötön terästehdas.
Investoinnin arvoksi kerrottiin neljä miljardia euroa. Se olisi yksi kaikkien aikojen suurimmista teollisuusinvestoinneista Suomessa.
Tehtaan pitäisi tuottaa terästä jo vuonna 2026. Se työllistäisi 1200 henkeä ja tuottaisi 2,5 miljoonaa tonnia terästä vuodessa eli suunnilleen saman verran kuin SSAB:n Raahen terästehdas.
Ja mikä parasta, teräksen valmistuksessa käytettäisiin vetyä eikä saastuttavia fossiilisia polttoaineita. Jos vety tuotetaan vielä päästöttömällä sähköllä, koko prosessi on lähes päästötön.
Päästötöntä sähköä lasketaan saatavan ydinvoiman lisäksi erityisesti tuulivoimasta, jonka tuotanto kasvaa Suomessa nyt hurjaa vauhtia. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kertoi tuoreeltaan, että juuri tuulivoiman näkymät innostivat hankkeen puuhamiehiä.
Uutinen oli niin hyvä, että poliitikot laidasta laitaan innostuivat kehumaan sitä – yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Perussuomalaiset olivat muutaman päivän hiljaa, mutta heräsivät sitten epäilemään vihreän siirtymän nimissä esitellyn suunnitelman järkevyyttä.
Inkoon suunnitelma kertoo joka tapauksessa suuren teollisen muutoksen etenemisestä. Vihreä siirtymä on muuttumassa todellisuudeksi.
Hankkeeseen liittyykin paljon kysymysmerkkejä. Ensinnäkin sen aikataulu vaikuttaa kovin kunnianhimoiselta, jopa epärealistiselta. Terästehtaan perustaminen vaatii melkoista luparuljanssia.
Kysymyksiä herättää myös itse yhtiö, joka hanketta ajaa, norjalainen Blast Green Steel. Sillä ei ole vielä mitään teollista toimintaa. Yhtiötä onkin verrattu niin sanottuihin start up-yrityksiin, jotka hakevat markkinoilta rahoitusta villien ideoiden toteuttamiseen.
Start upit tavoittelevat yleensä joidenkin satojen tuhansien, korkeintaan muutaman miljoonan euron rahoitusta. Nyt puhutaan miljardihankkeesta.
Yhtiön toimitusjohtaja Hans Fredrik Wittusen myönsi jo HS:n alkuperäisessä uutisessa, että rahoitusta ei ole hankittu. Sitä on tarkoitus hankkia pääomamarkkinoilta ja ottamalla velkaa.
Hesarin uutista voikin pitää rahankeruukampanjan näyttävänä avauksena.
Hankkeen teolliseksi yhteistyökumppaniksi on tarjolla jättimäinen monialayhtiö Cargill. Sillä riittää kyllä muskeleita, olihan liikevaihto viime tilikaudella 165 miljardia euroa, kaksi kertaa Suomen valtion ensi vuoden budjetin verran.
Cargill toimii 70 maassa ja sillä on yhteensä 155 000 työntekijää. Yhtiö on suurin pörssin ulkopuolinen yritys Yhdysvalloissa.
Cargillin nimi on toisaalta pyörinyt moninaisissa skandaaleissa, joista Helsingin sanomat uutisoi viime perjantaina. HS:n mukaan Cargillia on syytetty muun muassa lapsityövoiman käytöstä ja soijapapujen ostamisesta Amazonin sademetsiä tuhoavilta yhtiöiltä. Ympäristöjärjestö Mighty Earth nimesi sen vuonna 2019 maailman pahimmaksi yritykseksi.
Neljän miljardin terästehdasta kaavailee siis yhtiö, jolla ei ole teollista osaamista eikä rahaa. Sen teollinen kumppani on maineeltaan ryvettynyt amerikkalainen monialayhtiö.
Epäilyksille on aihetta. Poliitikkojen ja viranomaisten kannattaakin harkita tarkkaan, minkä verran Inkoon hankkeeseen voidaan uhrata veronmaksajien rahoja.
Siitä huolimatta yritykselle on annettava reilu mahdollisuus.
Inkoon suunnitelma kertoo joka tapauksessa suuren teollisen muutoksen etenemisestä. Vihreä siirtymä on muuttumassa todellisuudeksi.
Esimerkiksi SSAB aikoo muuttaa Raahen tehtaan päästöttömäksi tämän vuosikymmenen aikana. Yritykset ovat muutoinkin ottamassa poliitikoilta kuskin paikan päästöjen vähentämisessä.
Joskus siihen liian hyvältä kuulostavaan tarjoukseenkin kannattaa tarttua.
Hankkeen toteutuminen olisi yhdenlainen lottovoitto Suomelle.
