Biden haluaa nostaa Yhdysvallat ilmastopolitiikan johtoon
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on kutsunut maailman johtajia virtuaalikokoukseen, jonka tavoitteena on hidastaa ilmastonmuutosta. Kokousta voi pitää vahvistuksena Bidenin pyrkimykselle nostaa Yhdysvallat kansainvälisen ilmastopolitiikan johtoon.
Biden pohjusti kokoustaan lupauksella puolittaa Yhdysvaltain päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna.
Yhdysvaltain ilmastopolitiikassa tapahtui dramaattinen muutos 20. tammikuuta, kun Joe Biden vannoi virkavalansa. Hän liitti ensi töikseen maan takaisin Pariisin ilmastosopimukseen, josta hänen edeltäjänsä Donald Trump irtisanoutui.
Biden on kolmessa kuukaudessa toteuttanut jokseenkin täydellisen suunnanmuutoksen ilmastopolitiikassa. Hän on ajanut läpi jättimäisiä elvytyspaketteja, joiden yhtenä painopisteenä on ”vihreä siirtymä” eli haitallisten kasvihuonepäästöjen vähentäminen talouden rakennemuutosten kautta.
YHDYSVALLAT on näin asettunut samaan rintamaan Euroopan unionin kanssa. Suunnanmuutos on omiaan viemään pohjaa pois peloilta, että EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet johtaisivat epäreiluun kilpailuasetelmaan muun maailman kanssa.
Bidenin virtuaalikokous on myös tervetullut poikkeus viime aikojen kiristyneeseen ilmapiiriin kansainvälisessä politiikassa. Yhdysvallat ja EU ovat ajautuneet monissa asioissa törmäyskurssille niin Kiinan kuin Venäjänkin kanssa.
Sekä Kiinan presidentti Xi Jinping että Venäjän presidentti Vladimir Putin osallistuivat Bidenin virtuaalikokoukseen. Tätä voi hyvällä tahdolla pitää osoituksena siitä, että suurvallatkin haluavat eristää ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävän työn politiikan ja talouden jänniteverkosta.
Bidenin aktiivisuus kaventaa ilmastonmuutoksen kieltävien voimien pelitilaa koko maailmassa. Tässäkin muutos on dramaattinen, sillä hänen edeltäjänsä flirttaili avoimesti ilmastoskeptikkojen kanssa.
HYVÄSTÄ tahdosta ja kovista tavoitteista on tosin pitkä matka käytännön tekoihin. Esimerkiksi Kiina on vain vauhdittanut koronan varjossa hiilivoimaloiden rakentamista. Tämä sopii huonosti Kiinan viime syksynä antamaan lupaukseen, jonka mukaan se hiilineutraaliksi maaksi vuoteen 2060 mennessä.
Bidenin aktiivisuus kaventaa ilmastonmuutoksen kieltävien voimien pelitilaa koko maailmassa. Tässäkin muutos on dramaattinen, sillä hänen edeltäjänsä flirttaili avoimesti ilmastoskeptikkojen kanssa.
SUUNNANMUUTOKSELLA on vaikutuksensa myös suomalaiseen keskusteluun. Yhdysvallat ja EU sijoittavat miljardeja vihreän siirtymän edistämiseen, ja Kiinankin on pakko ennen pitkää vähentää päästöjään jo pelkästään omien kansalaistensa terveyden suojelemiseksi.
Miljardipanostukset vauhdittavat talouden rakennemuutosta. Tässä kehityksessä kannattaa myös Suomen olla mukana, vieläpä eturintamassa. Rakennemuutos on nähtävä ennen muuta mahdollisuutena, joka luo Suomeen uutta työtä ja vaurautta.
Rakennemuutos on vain toteutettava hallitusti niin, että kukaan ei joudu kohtuuttomasti kärsimään. Siksi esimerkiksi turveyrittäjien ahdinkoon pitää löytää toimivat ratkaisut.
