Besserwisserit saavat nyt liikaa näkyvyyttä

Palkkoja lasketaan, etuja leikataan, rakenteita mullistetaan, talouskasvua ennustetaan viimeinkin, yrityksille tulee isojakin tilauksia, työvoimapulaakin esiintyy. Silti valittajat ja besserwisserit tuntuvat hallitsevan julkista keskustelua.

Olisi pitänyt tehdä toisin. Olisi pitänyt leikata enemmän. Olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä – eikä ei ainakaan sillä tavoin, kun on tehty.

Mikään ei kelpaa.

Kaikkea ei pidä uskoa, mitä nyt näkee sanottavan.

Kansalaisilta vaaditaankin nyt oikein toden teolla omien aivojen käyttöä.

Kaikkea ei pidä usko, mitä nyt näkee sanottavan. On näet paljon helpompaa todeta ”pitäisi” ja varsinkin ”olisi pitänyt”, kuin olla toteuttamassa käytännössä näitä vaatimuksia.

Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla asioilla on kannattajansa ja vastustajansa.

Päätöksentekijöiden työnä on etsiä sellaisia ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa. Silloin tarvitaan yhteistyötä ja kaikkien osapuolten arvostamista. Sanelun tietä ei Suomi nouse.

Eläkkeellä olevan entisen virkamiehen, nimeä saaneen taloustutkijan tai oppositiopoliitikon ei tarvitse sellaisesta välittää.

Hänellä voi olla mielipiteitä, jotka ovat jostakin näkökulmasta erinomaisia, mutta toisesta näkökulmasta mahdottomia. Yhteistä niille on, että sellaisenaan niitä on mahdoton saada toteutetuiksi.

Näillä ” olisi pitänyt” -neuvonantajilla ei ole vastuuta. Sama koskee myös mediaa, jota neljänneksi valtiomahdiksi tituleerataan.

Media voi vaatia kovaan ääneen tämän tai tuon toteuttamista.

Mutta jos poliittiset päätöksentekijät sitten näin tekevät, ja kaikki meneekin pieleen, media kääntää joustavasti kelkkaansa ja arvostelee taas.

Hallituksella on sen sijaan vastuu.

Hallituksella on lupa mennä tavallisen kansalaisenkin kukkarolle. Mutta sen täytyy katsoa myös kokonaisuutta – myös sen yksittäisen kansalaisen etua, jolta leikkaukset ja säästöt vievät suhteellisesti katsoen eniten.

Siksi Suomessa mennään nyt kohtuuden tietä.

Kestää tosin vielä aikaa, ennen kuin julkisen talouden lisävelkaantuminen päättyy.

Mutta Suomen nousua auttaisi, jos moitteiden ja pessimismin lomaan osuisi enemmän myönteisiä, kannustavia ja tulevaisuuden uskoa luovia kommentteja.