Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi, mutta jo 21-vuotiaat lusivat linnassa kuin aikuiset

Aivotutkijoiden mukaan vasta 25-vuotiaan aivot ovat kypsät. Tästä huolimatta jo 21-vuotiaita kohdellaan suomalaisessa rikosoikeudessa aikuisina.

Aivotutkimus on osoittanut, että aivojen kognitiivinen kehitys jatkuu selvästi yli 20-vuotiaaksi. Muutokset ohimo- ja otsalohkossa jatkuvat arviolta 25 vuoden ikään asti. Etuotsalohko säätelee tunteiden hallintaa, päätösten tekemistä ja riskien arvioimista.

Kyky hallita vahvoja tunteita ja ennakoida tulevaisuutta auttaa välttämään rötöstelyä. Ei olekaan ihme, että suomalaisten rikosaktiivisuuden huippukausi ajoittuu ikävuosiin 18–20. Tämä koskee erityisesti varkauksia ja pahoinpitelyjä, joita on määrällisesti paljon.

Noin kolmasosa nuorista syyllistyy jossain vaiheessa nuoruuttaan rikoskäyttäytymiseen. Alle 20-vuotiaat tekevät noin 20 prosenttia kaikista rikoksista.

Suomen rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä voidaan iän perusteella erottaa neljä ryhmää: alle 15-vuotiaat lapset, 15–17-vuotiaat nuoret henkilöt, 18–20 vuotiaat nuoret aikuiset sekä vähintään 21-vuotiaat aikuiset.

Lapset eivät joudu lainkaan rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, mutta voivat silti joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingot.

Nuoret henkilöt tuomitaan lievennetyn rangaistusasteikon mukaan, eikä heitä voida tuomita ehdottomaan vankeuteen ilman painavia syitä. Nuoret aikuiset pääsevät ehdonalaiseen vapauteen muita vankeja aiemmin, ensikertalaiset jo kärsittyään tuomiostaan kolmasosan.

Alle 20-vuotiaat tekevät noin 20 prosenttia kaikista rikoksista

Nuoren vankilassa olosta ei yleensä ole hyötyä juuri kenellekään. Yhteiskunta joutuu maksamaan siitä kalliin laskun, sillä yhden vankilapäivän hinta on jopa 214 euroa.

Tämä on kuitenkin pieni kustannus siihen verrattuna, mitä linnatuomiosta seuraa nuorelle itselleen. Hänen opiskelu- ja työmahdollisuutensa katkeavat, ja tilalle tulee ”vankilan korkeakoulu”, jossa kokeneemmat rötöstelijät opettavat nuorille uusia kolttosia.

Rikosten uusimisen riski onkin tutkimuksissa todettu suuremmaksi vankeustuomion kuin yhdyskuntapalvelun jälkeen.

Vankilatuomioilla on toki oma paikkansa erityisesti vakavien rikosten uusijoille. Siitä huolimatta olisi syytä pohtia, kannattaisiko suhtautumista ainakin ensikertalaisten nuorten tekemiin rikoksiin lieventää. Kehittymättömien aivojen tuottamia vihanpuuskia kun voi olla vaikea hallita.

Nuorten henkilöiden määritelmän voisi esimerkiksi laajentaa koskemaan ikävuosia 15–19 ja nuorten aikuisten ikävuosia 20–22. Lisäksi kannattaisi selvittää, voisiko alle 22-vuotiaiden vapausrangaistukset entistäkin useammin tuomita nuoriso- tai valvontarangaistuksina, jolloin nuoret eivät päätyisi vankilan huonoon seuraan.