Faktat eivät ratkaise kiistaa

Tutkimukseen vetoamalla päätös näyttää faktalta. Silti tutkimus harvoin kertoo, mitä pitäisi tehdä. 

Tutkimus harvoin antaa yhtä vastausta. Se avaa vaihtoehtoja, punnitsee vaikutuksia ja sisältää epävarmuutta. Päätöksenteossa taas joudutaan valitsemaan yksi suunta. Kun päätös pitää tehdä, monimutkaisuus muuttuu helposti ongelmaksi. 

Siksi keskustelussa käy usein samoin. Tutkimuksesta nostetaan yksi luku, yksi johtopäätös tai yksi lause. Sen jälkeen puhutaan tietoon perustuvasta päätöksestä, vaikka todellisuudessa on valittu tulkinta, joka sopii omaan näkemykseen. Pahimmillaan tutkimuksen tulos on kokonaisuudeltaan päinvastainen. 

Samalla ihmetellään, miksi luottamus tutkimukseen horjuu. Syy ei ole välttämättä tutkimuksessa, vaan tavassa, miten sitä käytämme. Tieto ei lupaa varmuutta, vaan kertoo myös riskit ja rajat. Politiikka taas tarvitsee varmuuden tunteen. 

Usein tutkimukselta odotetaan, että se ratkaisee kiistan. Todellisuudessa se voi vain kertoa seuraukset. Päätös on silti arvovalinta: painotetaanko hintaa, ympäristöä, huoltovarmuutta vai jotain muuta. 

Ruoantuotannosta käydyssä keskustelussa tämä näkyy hyvin. Taloudellinen tarkastelu voi osoittaa tuotannon keskittymisen tietyille alueille järkeväksi ratkaisuksi. Samalla toinen näkökulma nostaa esiin huoltovarmuuden, riskien hajauttamisen ja alueellisen kestävyyden.

Tutkimus ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, vaan vastaa eri kysymyksiin. Kiista syntyy siitä, mitä kysymystä pidetään tärkeimpänä. 

Ensimmäinen puhuu vaikutuksista, toinen tavoitteista, mutta molemmat vetoavat tutkimukseen. Kiista näyttää koskevan faktoja, vaikka todellisuudessa kyse on siitä, mitä pidetään hyväksyttävänä seurauksena. 

Tietoon perustuva päätöksenteko ei tarkoitakaan sitä, että tiede päättää puolestamme. Se tarkoittaa, että myönnämme tekevämme valinnan. Samalla tiedämme, mistä asioista olemme valmiita luopumaan.