Ahneus on ihmiskunnan syöpä
Olisipa veroparatiiseja koskeva suuri tietovuoto koko maailmaa tervehdyttävä käännekohta! Niin käy, jos se viimeinkin käynnistää laajan, muutokseen tähtäävän keskustelun siitä, mihin ahneuden suosiminen johtaa.
Omaisuudet kasautuvat maailmalla kovaa vauhtia yhä harvempiin käsiin. Yksi prosentti ihmisistä omistaa yli puolet maailman omaisuuksista.
Tämä kehitys ei voi jatkua. Jo nyt jättiyritykset pitävät yksittäisiä valtioita pihdeissään.
Sellaisella menolla ei ole demokratian ihanteiden kanssa mitään tekemistä, ja se johtaa väistämättä ennen pitkää vastareaktioon. Se voi olla jyrkkä ja väkivaltainenkin.
Vaurastumisen täytyy toki olla sallittua. Historia opettaa, kuinka mahdollisuus menestyä vie yhteiskuntia eteenpäin.
Mutta silloin mennään pahasti vikaan, jos ahneus saa ylivallan. Niin näyttää nyt aivan liian usein käyvän.
Miljoonapalkkoja haalitaan, mutta tuloja ja omaisuuksia piilotellaan veronmaksun tavoittamattomiin. Pikku osoitus ahneuden ylivallasta on sekin, että upporikas muuttaa Portugaliin voidakseen välttyä veroilta.
Mikään ei riitä.
Myös Panaman paperit ja veroparatiisien koko olemassaolo kertovat ahneuden ylivallasta ja ihmisen itsekkyydestä.
Nyt julki tulleen asiakirjavuodon selvittely ei saisikaan jäädä siihen, että julki tulleiden tietojen oikeudellisuutta ja lainmukaisuutta tutkitaan. Tämä on tietysti välttämätöntä.
Mutta yhtä välttämätöntä on, että keskustellaan vaurastumisen moraalista.
Tätä keskustelua on käytävä kaikkialla, ei vain niissä maissa, missä ahneus on sokaissut näkyvällä tavalla yhteiskunnalliset vallanpitäjätkin. Ahneus on koko ihmiskunnan syöpä, josta pitäisi parantua.
Tähän oiva tienviitta on sana ”kohtuus”.
Siksi valtioiden täytyy toimia yhdessä ja rajoittaa lainsäädännön keinoin ahneutta paljon tehokkaammin kuin nykyisin tapahtuu.
Keskusta voisi asettua Suomessa tämän keskustelun kärkeen. Onhan ”kohtuus” oikeastaan vanha talonpoikainen hyve.
Arvostettu keskustavaikuttaja, professori Kari Hokkanen onkin kuvannut osuvasti ”kohtuutta ahneuden vastapainona”.
Myös moni muu keskustavaikuttaja on muistuttanut kohtuudesta. Näin kirjoitti Kerttu Saalasti vuonna 1959:
”Voidakseen palvella maataan, kansaansa ja koko ihmiskuntaa, on vapauduttava itsekeskeisyydestä. Oman hyödyn ja mukavuuden tavoittelu ei sovi eikä saa olla ihmisen päämääränä.”
Ja näin Anneli Jäätteenmäki vuonna 2014:
”Kun kiertää Suomea, saa hyvän käsityksen siitä, mitä suomalaiset ajattelevat. Yksi neuvo nousee ylitse muiden: ottakaa ohjenuoraksi oikeus ja kohtuus. Suomen tulee olla oikeudenmukainen kohtuuden yhteiskunta.”
Valitettavasti ihmisluonto taitaa olla sellainen, että ahneus houkuttaa enemmän kuin kohtuus.
Siksi valtioiden täytyy toimia yhdessä ja rajoittaa lainsäädännön keinoin ahneutta paljon tehokkaammin kuin nykyisin tapahtuu.