Pakohuoneita

Pakina

Ihminen on siitä outo laji, että jos ei sattuisi olemaan ongelmia, niin niitä keksitään itse.

Kun ei enää tarvitse paeta brontosauruksia ja tyrannosauruksia ahtaisiin luoliin, jonne pääsevät uhkaamaan vain sudet ja karhut, niin mennään pakohuoneisiin.

Kun ei enää heitetä mielivaltaisesti tyrmään, niin hakeudutaan pakohuoneisiin. Joka kaupungissa on pakohuoneyrittäjiä, joiden lukkojen takaa polttariporukat pyrkivät maksua vastaan ulos.

Sinänsä kehitystä on syytä tervehtiä ilolla, kaikki mikä pitää polttariporukat poissa ihmisten ilmoilta on plussaa.

Näillä kilometreillä on joutunut törmäämään satoihin myötähäpeää aiheuttaviin polttariporukoihin.

Oujee, kylläpä keksivät rohkean tehtävän, että ihan kondomeja myymään ohikulkijoille. Tai tunkeutumaan mihin hyvänsä tilaisuuteen, juhlakalu mielellään puolialasti, ehkäpä vaipoissa.

Ja hiihtämään kesällä ja uimarenkaan kanssa talvella ja kikatusta ja mölinää. Niin parempi tietysti suljetussa tilassa pakohuoneessa.

Niin sanotut yrittäjät harvoin keksivät mitään omaa. Kopioidaan toisia.

Kun yksi lähti etelään myymään sohvakalustoja ja kiikkutuoleja, niin kohta oli sata Bedfordillista pohjanmaata puhuvia kauppamiehiä. Sen jälkeen rännejä. Mattoja kudottiin.

Solarium yhdellä ja kohta kaikilla. Biljardisali yhdellä ja kohta kaikilla. Voimailusali yhdellä ja kohta kaikilla. Loput verkostomarkkinointiin, myymään kahvia tai hajuvesiä.

Uusien yritysten listat tursusivat toiminimiä, joiden toimiala oli ”teknokemiallisten tuotteiden myynti ja jakelu”.

Menestyksen määrä oli luettavissa Kauppalehden protestilistoilta.

Tottakai puolivillaisten yrittäjien pakohuoneissa on puutteita.

Työllistävä vaikutus, kun viranomaisten on tarkastettava ne kaikki. Suomessa ei kukaan ole vielä palanut hengiltä näihin vapaaehtoisrotanloukkuihin, muualla kyllä valitettavasti on.

Pakohuoneista käsittääkseni vapautuu nokkeluudella. Voisivatko ne korvata vaalit, nokkelia päättäjiähän me juuri kaipaamme.

Ehdokas kerrallaan pakohuoneeseen ja katsotaan selviääkö määräajassa ulos tarvittavat 200 edustajaa.

Ei tarvitse jakaa makkaraa eikä karamelleja. Ei palele torilla. Eikä auta pääehdokkaan vetoapu.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen