Hyvät naiset!

Sattui niin somasti, että blogivuoro osui Naistenpäivälle. Hyvät naiset, käytettäköön tämä tila teidän ihanuutenne ylistämiseen. Ei kai tasa-arvovaltuutetulla ole mitään sitä vastaan?

Pitävät minua sovinistina. Oma vika, kun olen yrittänyt vuosikymmeniä vääntää vitsiä sukupuolten välisistä jännitteistä. Anoppivitseihinkin olen sortunut. Miksi muuten naiset eivät kerro appivitsejä?

Naiset ovat ihania, naiset ovat mukavia, naiset ovat syy elää.  Olen mitättömän elämäni elänyt aina naisten huomassa. Ensin tietenkin äiti, sitten tyttöystäviä ( tai sellaisiksi pikkupoikana luultuja), sitten vaimo.

On ollut naispomoja, lukuisia ja vain viimeinen niistä oli huono. Siitä tullaankin yleispätevään sääntöön, joka valitettavasti pätee myös naisiin. 15 prosenttia ihmisistä on toivottomia pösilöitä.

Mutta kuinka saankaan ilahtua naisista joka päivä. Kun menen kahvilaan, minua palvelee hyväntuulinen nainen. Kun liikun kaupungilla, vilkuttelemme mukavien muijien kanssa. Pieni flirtti, kohteliaisuus, uuden kampauksen huomioiminen, naisten kanssa on aina kivaa.

On heitä, joilla on kaltaiseni vähän krouvimpi huumorintaju. Naisia, joille voi hihkaista, että herranjesta, vieläkö sinäkin elät. Isoäitiyden onnesta osalliseksi päässeille saatan huudella että mitäs mummot.

Viinakaupassa huusin kerran kaukaa punaviinihyllyltä kassalla olleelle tutulle naiselle, että on hauska nähdä sinua, nimi selkeästi äännettynä, jälleen täällä. Lupasi tappaa, vaikka menimmekin yhtä matkaa nauraa rätkättäen.

Ei sellaista perjantaita etten kävisi postikonttorin ovelta huikkaamassa tutuille palvelumyyjille että nyt akat vähän vauhtia siihen postitoimintaan.

Tämä nyt on tietysti tällaisten suurten ikäluokkien pilailua. Nuoremmat naiset, mitä enemmän ovat silmilleni ilo, sitä vähemmän huomaavat minua. Vanha ukko on tapettia, vaikka olisi kuinka irokeesi.

Toki naisista on tahatontakin iloa. Puoli nettiä nauraa Sara Nobodyä, joka kolme viikkoa Amerikassa oltuaan, ei radiohaastattelussa osannut enää suomea.

Typerien muijien kansanperinne jatkuu. Kun Tulokkaan piika tuli kolmenviikon epäonnistuneelta piikomisreissulta Helsingistä, kysyi hän Niemen Saiman bussista Jokisillan osuuskaupalle astuttuaan, että voisiko te sano, missä on Esaias Tuloka talo.

Mutta valtaosa naisista. Hienoja muijia, upeita akkoja, kaikella rakkaudella.