Näkökulma: Urheilu huutaa Veikkauksen rinnalle budjettiapua
”Selvityksen selkeä johtopäätös on, että erillinen huippu-urheilulaki ei nykyoloissa ole tarpeellinen eikä tarkoituksenmukainen.”
Ministeri Lauri Tarastin tekemä selvitystyö huippu-urheilulle erikseen räätälöidyn uuden lain tarpeellisuudesta antoi hyvin odotetun vastauksen hallitusohjelman esittämään kysymykseen.
Tarasti pitää selvityksessään kiinni perusrakenteesta, jonka mukaan valtio luo edellytyksiä, mutta itse toiminta tapahtuu liitoissa, seuroissa ja muissa kansalaisjärjestöissä.
– Ei ole tarkoituksenmukaista säätää kokonaan uutta lakia, jos halutut muutokset ovat tehtävissä voimassa olevaan lakiin, selvitysmies toteaa.
Tarasti muistuttaa, että Olympiakomitea edustaa nykyisin koko liikuntaa, ei vain huippu-urheilua.
– Tämä näkökohta saattaisi puoltaa erillistä huippu-urheilulakia, mutta järjestöllinen soutaminen ja huopaaminen ei ole järkevää. Urheilun järjestörakennetta ei tule yhtä mittaa muuttaa, hän muistuttaa.
Perusteluksi kelpaa myös urheiluväen yhteisesti hyväksymä tosiasia.
Esimerkiksi huippu-urheilun edistämisen tavoitteet voidaan ihannetapauksessa saavuttaa myös nykyiseen liikuntalakiin esitetyillä lisäyksillä ja täsmennyksillä.
Eikä niissä Tarastin esityksissä sinänsä ollut mitään uutta tai yllättävää.
Olympiakomitealle halutaan selkeämpi rooli urheilun resurssiohjauksessa ja samalla se mainittaisiin ensimmäistä kertaa nimeltä liikuntalaissa.
Ja niistä resursseista sitten se olennaisin. Liikuntalaista halutaan poistaa lauseke rahoituksen kytköksestä ”pääosin” rahapelivoittovaroihin. Eli lähinnä Veikkauksen tulouttamiin miljooniin.
Suomeksi tämä muotoilu tarkoittaisi sitä, että nykyistä huomattavasti suurempi osa liikunta- ja urheilutoiminnasta halutaan kattaa yleisillä budjettivaroilla. Eli urheilu taistelisi jatkossa samoista rahoista kaikkien muiden vähintään yhtä tärkeiden elämänalueiden kanssa.
Selvityksen vastaanottanut tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen antoi ymmärtää, ettei lakimuutosten tiellä pitäisi olla esteitä.
– Katsotaan johtopäätökset, mihin voimme ryhtyä, ja perehdymme tähän. Kyllä tässä kieltämättä on aika selvät sävelet mielessä, mutta näin minun kuuluu sanoa, Kosonen totesi.
Urheiluväen huoli ja suoranainen hätähuuto on ollut tiedossa jo pitkään. Veikkausvoittovaroilla on tunnetuista syistä päällä laskukierre, jonka toista päätä ei ole näkyvissä.
Rahapeliautomaattien sulkeminen ja muut Veikkauksen liikevaihtoa romahduttavat pakkotoimet toivat yhtiön kirstuun pysyvän loven, jonka suuruutta voi tällä hetkellä vain arvailla.
Kaiken lisäksi liikunta on määritelty kaikista toimialoista riippuvaisimmaksi rahapeleillä kerätyistä varoista. Eräiden arvioiden mukaan jopa yli 90 prosenttia toiminnoista on katettu niiden avulla.
Olympiakomitean näkemyksen mukaan samoja asioita, joita muilla toimialoilla katetaan yleisistä budjettivaroista, on liikuntapuolella hoidettu käytännössä iät ja ajat rahapelien tuotoilla. Esimerkkeinä vaikkapa tilarakentamisen kustannukset tai kuntien valtionosuudet.
– Jos rajaava lauseke poistettaisiin liikuntalaista, rahoitus saataisiin vakaammalle pohjalle sekä yhdenvertaisempaan asemaan muiden toimialojen kanssa. Tässä siis puhutaan koko toimialasta, ei vain huippu-urheilusta tai järjestöjen rahoituksesta, kommentoi Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio tilannetta.
Liikuntaihmisten toiveissa budjettirahoituksesta on vain yksi harmillinen sivujuonne. Kun Veikkauksen tulos ennusteiden mukaan romahtaa, ei yhteisissä budjettivaroissakaan turhaa ylimääräistä löysää ole.
Koronaviruksen jälkihoito ja sen aiheuttamat erityiskustannukset eivät suoranaisesti kuuluneet Tarasti selvityksen toimeksiantoon. Koko katsauksen tarkoitus oli luodata tilannetta kauemmas tulevaisuuteen.
Se on kuitenkin selvää, että raportin ulostulo ja esitys uusista rahoituskuvioista juuri koronakriisin kriittisillä hetkillä ei varmasti ollut paras mahdollinen ajankohta liikunnan kannalta.
Elämän ns. perusasioiden turvaaminen tuntuu tällä hetkellä monien mielestä huomattavasti tärkeämmältä jutunaiheelta kuin keskustelu liikuntarahoista tai suomalaisten urheilumenestyksestä.
Elämä kuitenkin jatkuu myös koronakriisin jälkeen. Niin myös keskustelu urheilun ja liikunnan rahoituksesta. Mikäli nyt julkaistu esitys menee läpi, urheilu on jatkossa taistelemassa samoista resursseista muiden tärkeiden elämänalueiden ja toimialojen rinnalla.
Vaikka Tarastin selvitys toi julki lähinnä niitä asioita, jotka ovat olleet agendalla aiemminkin, peruskysymys säilyy edelleen samana. Hyvien resurssien avulla kaikki on niin paljon helpompaa. Myös tulosten saavuttaminen.
Jos suomalainen urheilujärjestelmä ei tarjoa urheilijalle mielekästä polkua ammattimaiseen harrastamiseen tai täysammattilaisuteen, ei meillä ole myöskään minkäänlaista näkymää tulevaisuuden urheilumenestyksestä. Eikä välttämättä edes juniorien harrastustoiminann tasapuolisesta turvaamisesta.
Kun rahoja ja resursseja jaetaan yhteisestä valtion budjetista, on kyse aina myös poliittisista arvovalinnoista.