Ymmärretäänkö Oulun yliopiston merkitys?
Matikkatädillä on vanha auto, joka kulkee alamäkeen 72 kilometriä tunnissa, tasamaalla 63 kilometriä tunnissa ja ylämäessä vain 56 kilometriä tunnissa. Matikkatädillä menee neljä tuntia ajaa Oulun Tuirasta Rautavaaran Rannankylälle. Paluumatkaan kuluu aikaa neljä tuntia 40 minuuttia. Kuinka pitkä matka on Tuirasta Rannankylälle?
Tuolta Rannankylän supistetusta kansakoulusta alkoi opintieni naapurikylän kansakoulun, Nilsiän Keskikoulun ja Kuopion Yhteiskoulun kautta Oulun yliopistoon. Rautavaaralla ei ollut oppikoulua eikä Nilsiässä lukiota. Niinpä akateemiselle uralle päästäkseen oli siirryttävä kauemmaksi.
Omaa opintietäni olen muistellut paljon, kun kuuntelen ikäviä uutisia pienten koulujen lakkauttamisista ja opiskelijoiden ahdistuksesta. Miten se oli mahdollista, että olen päässyt tänne asti? Ei se nykyään olisi mahdollista. Ei yksikään perhe uskaltaisi lähettää lapsiaan vieraalle paikkakunnalle viikkokausiksi. Ei ollut puhelimia, ei kouluruokailua. Rahan puute hillitsi ruokakaupassa vierailua.
Kotona ei käyty joka viikonloppu, sillä matkaa linja-autopysäkiltä auraamatonta tietä pitkin oli 13 km ja koulua oli myös lauantaisin. Usein tuo matka tarsittiin jalkaisin. Maanantaiaamuisin oli noustava rekeen klo 4.
Oulun yliopiston valitsin siksi, kun Helsinkiin ja Turkuun ei ollut varaa lähteä. Oulussa onnisti, sillä yliopiston ilmoitustaululta näin tarjouksen: ”Vaatimaton huone opiskelijalle Heinäpäässä”. Iloitsin löydöstäni. Sen vuokra oli pieni. Sähköt ja kylmä vesi tulivat, mutta ei ollut hellaa, jääkaappia, suihkumahdollisuutta. Ostin keittolevyn ja pikkuruisen ikkunan väli toimi jääkaappina.
Silloin ei ollut opintotukia. Seitsenlapsisen perheen lapsista kolme opiskeli eri paikkakunnilla. Rahaa oli niukasti. Raahasin Rautavaaralta leipää ja perunoitakin Ouluun asti. Pankkilainat olivat korkeakorkoisia ja niihin tarvittiin takaajat.
Ei ollut koulukuraattoreita, psykologeja eikä edes opoja. Oma opiskelualani valikoitui matematiikan opettajan neuvoilla: ”Kun lähdet opiskelemaan matematiikkaa, ei tarvitse olla työttömänä.” Oikeassa hän oli. Kun olin opiskellut vuoden ajan, Rautavaaran rehtori tuli kotiini pyytämään, enkö hakisi opettajaksi heille. Onneksi en hakenut, sillä seuraava tarjous tuli vuoden päästä yliopistolta ja saatoin samalla jatkaa opintojani. Sille tielle jäin.
Olen kiitollinen kaikesta. Nuo kokemukset opettivat ponnistelemaan. Kaikkea en kehtaa kertoa. Ilonaiheitakin oli: sain ensimmäiset talvikenkäni lukiossa. Ne oli tilattu Anttilalta. Ja minua ei kiusattu vaatteillani!
Onnittelen Oulun yliopistoa maailman 300 parhaan yliopiston joukkoon nousemisesta. Ymmärretäänkö edes Pohjois-Suomessa oman yliopiston merkitys erityisesti matemaattisten aineiden opettajankouluttajana? Luku-, kirjoitus- ja matematiikan taidot ovat mahdollistaneet kaiken muun hyvinvoinnin ja korkean kulttuurin.
Kiitollisena muistelen koko opiskelu- ja opettajauraani.
Alli Huovinen
Matikkatäti
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/