Vastine: Kelan kuntoutuspsykoterapiajärjestelmää kannattaisi kehittää
Jenna Wahlsten moittii (Suomenmaa 20.10.2025) Kelan kuntoutuspsykoterapiajärjestelmää kalliiksi, eriarvoistavaksi ja rakenteellisesti kestämättömäksi.
Tässä kohtaa on tärkeää pyrkiä erottamaan, mikä vinouma liittyy millään tavalla itse kuntoutuspsykoterapiajärjestelmään ja mikä ylipäänsä psykoterapioiden käyttämiseen ja mikä vieläkin yleisemmin vaikeuksiin hakeutua avun tai hoidon piiriin terveysasioissa ylipäänsä.
Spesifisti kuntoutuspsykoterapiajärjestelmään liittyvä epäkohta on kelan osuuden eli 57,60 euron (yksilöpsykoterapiassa) ylittävä itse maksettava omavastuuosuus. Osalle se on este, ja se tulisi ratkaista jollakin tavalla.
On pitkälti poliittinen linjaus, pitääkö ihmisten itse osallistua kuntoutuksensa kuluihin, missä määrin ja millä ehdoin siitä velvoitteesta mahdollisesti poiketen. Tämä kysymys tulisi jotenkin ratkaista eikä pohtia koko järjestelmän romuttamista. Ei kannata heittää lasta pesuveden mukana!
Totta ja valitettavaa on, että miehillä kynnys psykoterapioihin on turhan korkea, mutta se ei ole erityisesti kuntoutuspsykoterapian ominaisuus. Esim. potilaalle maksuttomissa HUSin ostopalvelupsykoterapioissa naisia on 75% (lyhytpsykoterapia) ja 73% (pitkissä psykoterapioissa) kun kuntoutuspsykoterapioissa naisia on 76%.
Alhaisempi koulutustaso on valitettavasti yhteydessä vähäisempään terveyspalveluihin turvautumiseen. Naiset käyttävät kaikkia terveyspalveluita monipuolisemmin, useammin ja ovat valveutuneempia ottamaan terveysasioista selvää ja tarttumaan huoliinsa.
Näihin eroihin vaikuttamisen tarve on inhimillisesti ja kansanterveydellisesti kiistatonta, mutta ei siis rajoitu mitenkään erityisesti kuntoutuspsykoterapiajärjestelmään. Osa potilaista ja osa psykoterapeuteista suosii psykoterapiaa etänä, joka voi hieman lisätä alueellista psykoterapioiden saatavuutta. Kaikille tai kaikkiin pulmiin etäpsykoterapia ei toki sovi.
Mitä Kelan 1, 2 tai 3 vuotta tarpeen mukaan kestävissä kuntoutuspsykoterapioissa tapahtuu? Tänä vuonna julkaistu Työterveyslaitoksen tutkijoiden (Selinheimo S. ja kumppanit 2025) neljän vuoden rekisteriseuranta käsitti 10 000 kuntoutuspsykoterapiassa kävijää. Siinä verrattiin työkyvyttömyyttä kuudessa yleisimmässä psykoterapiasuuntauksessa.
Psykoterapioiden alkaessa masennuksesta tai ahdistuksesta johtuvia työkyvyttömyyspäiviä oli keskimäärin 30–42 vuodessa. Kaikissa mukana olleissa kuudessa terapiamuodossa työkyvyttömyyspäivät vähenivät 76–82 % ja tämä tulos säilyi neljän vuoden seurannassa.
Näiden lukujen valossa kuntoutuspsykoterapia nimenomaan työkykyä kuntouttavana tai sen menettämistä ehkäisevänä kohdentuisi kuitenkin oikeaan populaatioon. Kuntoutuspsykoterapioista on toki saatavilla muitakin tuloksia. Esim. kuntoutuspsykoterapiassa olleilla työkyvyttömyyden riski pieneni 48% kontrolleihin verrattuna neljän vuoden seurannassa. Arviot yhden poissaolopäivän kustannuksista ovat luokkaa 350-596 € / pv.
STM:n arvion (2023) mukaan psykoterapeuttisia interventioita Suomessa tarvitsisi vuosittain 120 000–140 000 henkilöä. Masennushäiriöt ovat kansanterveyden kannalta keskeisin mielenterveyshäiriö ja kaiken kaikkiaan yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme. Vuoden aikana esim. vakavasta masennustilasta kärsii aikuisväestöstä ainakin 5 prosenttia ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen.
Toisaalta suurin osa esim. masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkepäätöksen saajista ei ole koskaan saanut mitään psykoterapiaa. Arvioiden perusteella mielenterveyden häiriöiden vuosittainen esiintyvyys aikuisilla on 20–25% tarkoittaen vajaata miljoonaa suomalaista. Toki merkittävä osa häiriöistä on lieviä ja osa itsestäänkin ohi meneviä.
Näiden lukujen valossa tuo noin 66 000 kuntoutuspsykoterapian käyttäjää eli noin 2 % työikäisistä ei kuulosta mitenkään massiiviselta. Vuosittain mielenterveydenhäiriötä sairastavista siis noin 7 % on kuntoutuspsykoterapioissa.
Kuntoutuspsykoterapiaan tulevilla on taustallaan pitkäkestoista, monimuotoista tai toistuvaa oireilua, nettiterapiaa, työkyvyttömyysjaksoja, työterveyden hoitoja, lyhytpsykoterapioita tai psykiatrista avo- tai osastohoitoa. Lyhytinterventiot ja lyhytpsykoterapiat voivat puolestaan riittää, kun häiriö on lievä, keskivaikea ja etenkin kun se rajoittuu vain jollekin elämän osa-alueelle.
Toistuva psykoterapiatutkimusten tulos on, että lyhytpsykoterapiat riittävät n. 40%:lle potilaista terapiasuuntauksesta riippumatta. Kuntoutuspsykoterapiaan verrattaessa huomioitavaa on, että näistä tutkimuksista on yleensä suljettu pois useasta häiriöstä kärsivät ja niiden seuranta-ajat ovat valitettavan lyhyitä.
Perustasolle tarvitaan lyhytinterventioita, mutta sitäkin hoitovalikkoa tulisi kehittää väestön kirjavat tarpeet eikä mikään menetelmä tai kapea hoitovalikko edellä. Tuoreen perustason hoitoa koskevan terapiatakuun ongelma onkin, että se kattaa niin suppean menetelmävalikoiman että se voi tavoittaa väestön hoidon tarpeista vain murto-osan.
Psykoterapia yksityisen ammatinharjoittajan tuottamana on paljon edullisempaa kuin mikään hoito missään julkisessa terveydenhoidon organisaatiossa jossa hallinto, byrokratia ja seinät vievät leijonanosan resursseista.
Esim. käynti psykologin tai sairaanhoitajan vastaanotolla erikoissairaanhoidossa maksaa noin tuplaten verrattuna pitkälle koulutetun psykoterapeutin taksaan privaatissa. Kuntoutuspsykoterapia on asiakkaalle kallista mutta yhteiskunnalle edullista.
Kehittämiskohteita ja samalla yhdenvertaisuuskysymyksiä omavastuukysymyksen lisäksi ovat mm. eläkeläisten mahdollisuus ja oikeus vastaaviin palveluihin, kuntoutuspsykoterapioihin hakeutumisen tuki (ml. psykiatrin arvio), psykoterapia-arvion ja hoitoonohjauksen parantaminen.
Lisäksi koko hoitojärjestelmässä tulisi vahvistaa eri psykoterapiamuotojen mahdollisuuksien ja rajoitusten parempaa tuntemusta, jotta jokaiselle voisi löytyä realistisesti sopiva työtapa. Älkäämme siis heittäkö lasta pesuveden mukana pois!
On syytä mainita myös psykoterapia Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Se on tarkoitettu alle 65-vuotiaille, joilla on vaikeuksia selviytyä arjesta sairauden tai vamman vuoksi. Sen keskeinen kriteeri ei siis ole, toisin kuin kuntoutuspsykoterapiassa, työkyvyn palauttaminen eikä siinä ole omavastuuosuutta.
Jussi Sario, psykologi ja psykoterapeutti
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/