Vastaako keskustan järkivihreys ympäristöhaasteisiin?
Silja Silvasti kirjoitti Suomenmaan blogissaan keskustalaisesta luontosuhteesta räväkästi multaa pöllyttäen. Tällaista keskustelua tarvitsemme.
Ajassa elävä ja uudistumista rakentava keskusta ei pääse karkuun etenkin nuorempien sukupolvien yhä enemmän arvostamia ympäristökysymyksiä, joihin vetovoimaa hamuavan puolueen on kyettävä vastaamaan.
Jokainen itseään ja luontoa kunnioittava empaattinen ihminen pysähtyy avohakkuun edessä. Enää ei vain riitä, että metsää ja ympäristöä lähestytään taloudellinen näkökulma edellä linnoittautuen yksityisen maanomistuksen perinteisen ajattelutavan taakse hokien kuten Metsoloissa Kari Kaukovaara uhoten, että teen metsässäni mitä haluan.
Enää ei riitä, että ärsyynnytään helsinkiläisistä, jotka tulevat lukitsemaan itsensä metsäkoneisiin, tekemään iskuja maatiloille ja vaativat lisää metsiä suojeluun.
Meidän maalaisliitto-keskustalaisten pitää närkästymisen sijaan löytää ymmärrys.
Viha ja poteroituminen eivät ratkaise tätäkään yhteiskunnallista keskustelua. Tarvitsemme ihmisyysaatetta myös luontosuhteen ylläpitämisessä ja edistämisessä. Uudet sukupolvet huutavat vastauksia ja odottavat keskustalta tekoja.
Keskustassa olemme korostaneet kopin ottamista kaupunkien vihreitä äänestävistä nuorista. Käytännössä puolue ei ole tehnyt riittävästi kehityksen muuttamiseksi.
Edelleen vihreät onnistuvat kadehdittavan hyvin ympäristökysymysten ja luontosuhteensa esillä tuomisessa mediassa hyvin laajasti. Median viesti on jopa liian yksipuolinen.
Monesti pohdin, miksi keskustalainen niin sanottu järkivihreä luontosuhde ympäristökysymyksineen on täysin pimennossa ja jäänyt vihreiden jalkoihin.
Keskustalainen luontosuhde tulee esille ainakin uutisoinneissa sudesta, ja ihan oikein, susi kuuluu luontoon, ei pihapiiriin, ja puolustaessa metsän suurempaa kasvua suhteessa hakkuisiin.
Tämä ei vain riitä. Uuden sukupolven äänestäjät arvostavat kokonaisvaltaisempaa ja pehmeämpää ajattelua.
Keskustalaista pysähtyneisyyttä edustaa vuoropuhelu, jossa omatkin kyseenalaistajat haukutaan vassareiksi ja sosialisteiksi.
Keskustelu pysähtyy tähän ja kehitys junnaa paikoillaan.
Myönnän edustavani perinteistä keskustalaista luontosuhdetta, jossa useimmat vihreiden näkemykset tuntuvat hihhuleiden touhulta, mutta opettelen laajentamaan näkökulmaa.
Meidän pitää ymmärtää, etteivät ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen luontosuhde lopulta ole ristiriidassa.
Keskustan pitää pystyä sanoittamaan viljellen ja varjellen -mielikuva 2020-luvulle, koska meillä maalaisliitto-keskustalaisilla on paras ymmärrys ja osaaminen ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta metsissä, pelloilla ja puutarhoissa.
Viljellen ja varjellen -arvopohja on sanoitettava ja konkretisoitava 2000-luvulle ja vastattava aikamme ympäristöhaasteisiin yhdessä yksityisen maanomistamisen ja maaseutuyrittämisen rinnalla.
Alpi Ripatti
keskusta-aktiivi
Mäntyharju
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/