Uskaltavatko viranhaltijat kyseenalaistaa sote-säästöt?
Viime hallituskaudella maahamme saatiin viimein sote- ja pelastuspalvelujen järjestämismalli, jonka piti turvata yhdenvertaiset ja toimivat sote-palvelut koko maahan.
Hyvinvointialueiden rahoitusmallin rakennuspalikat valmisteltiin jo pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Orpon hallituksen aikana ja seuraava päättäjäketju viimeisteli mallin.
Jo ennen hyvinvointialueiden käynnistymistä rahoituksen kestävyyttä epäiltiin. Nyt karu totuus liian pienestä rahasäkistä on paljastunut, kun ensimmäisen toimintavuoden budjetti näyttää joka alueella pettäneen.
Hyvinvointialueiden päättäjät ovat myös saaneet nähtäväkseen synkkiä ennusteita alijäämästä.
Syitä hyvinvointialueiden talousahdinkoon on useita. Suurin syyllinen löytyy kuntien ja kuntayhtymien vuosikausia jatkuneesta sote-sektorin alibudjetoinnista.
Jos kunnan talousarvio näytti jäävän alijäämäiseksi ja kunta ei halunnut lisätä verotusta, helpoin tapa ratkaista ongelma oli jättää osa soten menoista ilman määrärahoja.
Useimmiten leikattiin erikoissairaanhoitoon varattua rahoitusta ja samalla toivottiin, että kuntalaiset käyttäisivät näitä palveluja tulevana vuonna entistä vähemmän.
Hyvinvointialueet ovat täysin riippuvaisia valtiolta saamastaan rahoituksesta. Se puolestaan pohjautuu kuntien muutamien vuosien alibudjetoituihin soten määrärahoihin.
Valtio ei ole luvannut maksaa hyvinvointialueiden lisämenoja, vaan se vaatii hyvinvointialueita tasapainottamaan talouttaan eli heikentämään palvelutasoa.
Hyvinvointialueiden poliittiset päättäjät ja johtavat viranhaltijat ovat vaikean paikan edessä.
Alueen asukkaille on tarjottava eri laeissa määritellyt palvelut. Useiden palvelujen kohdalla alueilla ei ole edes harkintavaltaa niiden järjestämisen osalta, sillä ne on pakko järjestää.
Jopa perustuslaki velvoittaa hyvinvointialueita tähän.
Esittelijän vastuu aliresursoitujen päätösten seurauksista on paljon suurempi kuin poliittisten päättäjien vastuu.
Alimitoitetun budjetin tai säästöohjelman esittelevä viranhaltija rikkoo virkavelvollisuuttaan ja voi jatkossa olla syytettynä vakavista rikoksista, mikäli säästöohjelmat johtavat asiakkaiden heitteille jättöihin tai jopa kuolemiin.
Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.
Kuinka moni hyvinvointialueen johtaja uskaltaa kirjauttaa päätökseen eriävän mielipiteensä alibudjetoidun säästöohjelman tai talousarvion esitellessään?
Ainakin Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkytö uskalsi Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 25.9.2023) kyseenalaistaa rajujen säästöjen tekemistä toteamalla, että hyvinvointialueella ei ole mitä lakkauttaa ja niukkaa ei voi supistaa.
Tämän sanominen vaatii todellista rohkeutta ja osoittaa viranhaltijalta vastuullisuutta.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.