Tuulesta temmatut salaliittoteoriat
Taas ovat kaikkinaiset salaliittoteoriat vallanneet alaa. Tämä lestadiolaisten ja lipilaarien salaliittoteoria on jo vanha. Se on nostettu esille aika ajoin, kun on syntipukkia tarvittu milloin sitten mihinkin.
Minä saatan tietää siitä jotakin, kun olen entinen lestadiolainen ja nykyinen lipilaari.
Käsittääkseni en ollut salaliitossa, vaikka kannatin Annikaa puheenjohtajaksi. Kyse oli ihan oikeasti huolesta puolueen tilasta. Että pian meijät Hukka perrii. Ja oma ajatukseni oli ja on, että Annikan johdolla saattaisi olla vielä jonkinsorttimentin sauma.
Lohen Markuksen ehdokkuutta en ollut edes huomannut ennen valintaa, kun seurasin tapahtumia etänä. Minusta hän toimi hienosti: koska Katria ei valittu, hän oli ehdolla ja tuli suurella äänimäärällä valituksi.
Eikös lappilaisten pitäisi olla tyytyväisiä, kun oma mies on puolueen johtopaikalla?
Aikoinaan eräissä eurovaaleissa törmäsin väitteeseen salaliitosta. Varmasti politiikassa on pelejä. Kai ne sinne kuuluvat. Hauskaa lestadiolaisten salaliitoissa on se, että käytännössä sitä porukkaa ei kukaan voi määrätä äänestämään ketään. Omiaan tukevat tietysti, ja se on asia erikseen.
Aina toisinaan kepun ympäristössä tosin on henkilöitä, jotka väittävät pystyvänsä vaikuttamaan lestadiolaisten ”yhteiseen” kantaan. Ei pidä paikkaansa. Näillä tahoilla on lähinnä pyrkimys nostaa omaa häntäänsä ja merkitystään. Koko joukon puolesta kukaan ei pysty asioita politiikassa masinoimaan. Se on fakta.
No aikoinaan sitten ne kuuluisat pulinat pois ja yritetään kerran vielä. Että mennäänpäs mokoman suon yli että heilahtaa.
Johannes Alaranta
Entinen lestadiolainen, nykyinen lipilaari