Tervettä järkeä arkielämään
Minä olin viikonloppuna keskustan vaalistartissa ja risteilyllä Tallinnassa. Vaalipuheissa ja paneeleissa tuli ilmi, että lähes kaikista asioista Suomen talouselämässä oltiin huolissaan. Talous, perheasiat, nuoriso, vanhukset, asuminen, työlliyys, kaikki huolestutti. Matti Vanhanen ja Annika Saarikko aloittivat kommentoinnit aina sanoilla ”Minä ajattelen”. Se on hyvä aloitus.
Minä henkilökohtaisesti ajattelen meidän suomalaisten arkielämää, toimeentuloa ja työelämää sillä tavalla, että kansalaiset, äänestäjät ja veronmaksajat itse ratkaisevat todellisuudessa Suomen talouden rahaongelmat, hyvinvoinnin ja elämänlaadun siedettäväksi omilla arvovalinnoillaan.
Hyvän elämän perusasioita ovat sittenkin toimiva koti, perhe ja toisistaan huolehtivat perheenjäsenet. Ensimmäinen edellytys toimivalle perheelle ovat yhteistyöhön sitoutuneet vanhemmat, jotka ymmärtävät esimerkiksi sen, että mikäli halutaan ihmissuvun jatkuvan, olisi mukava saada lapsia.
Tänä päivänä vain toitotetaan, että äitiys ja vanhemmuus ovat muka ”rasite” (kummallinen juttu). Loppujen lopuksi, jos perheessä on 2–3 lasta ja lapset ovat 5–6 vuotta pieniä, se on melko lyhyt aika pienten lasten hoidossa, kannattaisi nauttia siitä.
Muutama aika sitten oli lehdessä gallup siitä, onko äidin paikka kotona lapsia hoitamassa. Luonnonjärjestyksen mukaan viisas ajatus. Siihenkin on melko hyviä järjestelyjä meillä Suomessa. Perhepäivähoito on toimiva juttu, tai osapäiväinen hoito pienessä hoitopaikassa.
Minusta 1–3-vuotiaan lapsen paikka ei ole kokopäiväisesti suuressa hoitopaikassa. Äitien osapäiväinen etätyö kotona sopii myös monelle. Myös isät voivat aivan hyvin osallistua pienen lapsen hoitoon (työstä ja ammatista riippuen). Eläketurvaa pitäisi osittain jakaa molempien kesken.
Päättäjien ja asiantuntijoiden mukaan lapsien oppiminen ja kehitys jää huonolle tolalle, jos lapsi ei ole julkisessa, ”virallisessa” päivähoidossa. Ei pidä paikkaansa. Annetaan lapsien olla lapsia, ja kodeissa vanhemmille työrauha. Lapset kehittyvät kyllä, kun ikä sitä edellyttää.
Nykyään ovat nousseet pinnalle lasten, nuorten ja koululaisten masennus ja mielenterveysongelmat. Niitä tuntuu riittävän, vaikka ulkoisesti asiat asiat näyttävät olevan melko hyvin (ehkä liian hyvin). Ei ole kylmä eikä nälkä, eikä sota. Toivottavasti ei tulekaan. Olisiko syytä miettiä elämän arvot oikeaan aikajärjestykseen?
On aika olla lapsi, nuori, koululainen, valmistua ammattiin, työhön, ja mahdollisesti perustaa perhe, aikaa siihen on varattava kohtuullisesti, mutta asioilla on tapana järjestyä. Hosuminen on turhaa.
Keskustan linja on, että kaikista huolehditaan. Mutta täytyy huomata, että ei kaikesta! Kansalaisen omaan vastuuseen kuuluu ehdottomasti vastata omasta ja perheensä toimeentulosta omalla työllään ja ahkeruudellaan niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.
Sillä tätä nykyä Suomessa ovat lakisääteinen sosiaali- ja työttömyysturva sekä muut etuudet siihen malliin, että pienempipalkkainen ja useimmiten tärkeä ”leipätyö” ei kiinnosta!
Kaiken lisäksi tämä ylimitoitettu sosiaaliturva on tuonut mukanaan valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden hallintoon älyttömän byrokratian, tuhansia ja tuhansia viranhaltijoita sillä ajatuksella, että kerran kunnalla tai kaupungilla töissä, aina kunnalla tai kaupungilla töissä. Palkka juoksee, eläke ja lomat kertyvät. Yrittäjät ja veronmaksajat kyllä kustantavat.
Sosiaaliturva ja huolenpito täytyy hoitaa nuorille ja vanhoille, vammaisille ja sairaille, mutta ne ihmiset, jotka pystyvät itsestään huolehtimaan, heidän tulee se tehdä.
Vesa Pöntinen
yrittäjä / eläkeläinen, 74 v.
Mikkeli, Ristiina
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.