Mitä olisivat matematiikkatalkoot?
Ennen vanhaan kansakouluissa oli tapaana tehdä ainakin jotain talkoilla. Vastingilla, Paja-Ahon koulussa 1950-luvulla syksyllä käytiin talkoilla poimimassa puolukoita kouluruokalaan. Keväällä toukokuun viimeisinä päivinän olivat sitten vuorossa pihan siivoustalkoot.
Joskus viime aikoinakin keväisin on nähty koululaisten keräävän tinvarrelta roskia, ja talkootyötähän sekin on. Tietenkin on sitten vieläkin kehittyneempiä talkoita erilaisten myyjäisten muodossa luokkaretken retkirahaston kartuttamiseksi.
Talkootyöllä on merkillinen vaikutus, ja se on se kuuluisa henki, talkoohenki. Näissä 1950-luvunkin talkoissa saattoi tuntea aivan erilaista motivaatiota ja innostusta, kun sai tehdä yhdessä, ”porukalla”, kuin oppitunnilla istuessa ja osallistuessaan opetukseen.
Tiedä häntä, kuinka nykykoulussa opetus tapahtuu, mutta näitä aikaisempia muistellessa juolahtaa mieleen, että voisiko myös opetukseen ottaa työkaluksi talkootyön.
Otetaan esimerkiksi matematiikka. Voisiko joskus koko luokka yhdessä osallistua ”matematiikkatalkoisiin”? Tietenkin tapahtuman järjestely on opettajan vastuulla, mutta sitten kaikki muu tapahtuukin oppilaiden välisen vuorovaikutuksen kautta.
Jokaisessa luokassa on eritasoisia matematiikan osaajia, ja parhaassa tapauksessa tällainen talkoohenkinen ryhmätyö mitä ilmeisimmin luo edellytykset eri tavalla kiinnostua tämän aineen saloihin. Talkootyössä saadaan vertaistukea kavereilta ja ilmapiiristä poistuu pakko.
Puolukkaretket ja varsinkin kevätsiivoustalkoot olivat lähes juhlia. Voisiko tätä voimaa käyttää myös koulun varsinaisena opetusmetodina?
Muuten, miksi matematiikatalkoot? Suomen koulut ovat jäämässä jälkeen matematiikan oppimistavoitteissa, ehkäpä juuri siksi!
Lauri Jokinen
